Signaalinsiirto melatoniinireseptoreista tapahtuu pääasiassa Gi/o-proteiineja pitkin, mikä johtaa cAMP-tason alenemiseen ja vähentää adenylaattisyklaasia toimintaa. Tämä muuttaa solun kalium- ja Ca2+-kanavien toimintaa sekä vaikuttaa useiden signaalipolkujen, kuten MAPK-polkujen, aktivoitumiseen. Signaalit voivat olla kudostyypistä riippuen erilaisia: esimerkiksi aivokuoren ja aivorungon rakenteissa ne osallistuvat vuorokausirytmin säätelyyn, unikerrosten ja vuorokausittaisten geneettisten ilmentymien säätelyyn sekä muiden hormonien ja neurotransmittereiden vaikutusten modulaatioon.
Sijainti ja funktio: Keskeinen keskushermoston kohde on suprachiasmatic nucleus (SCN), joka toimii kehon päärytminkeskuksena. Verkkokalvon gangliosolut antavat valoherkän säätelyn, joka ohjaa melatoniinintuotannon rytmistä vuorotusta. Pinealinen rauhanen tuottaa melatoniinia öisin, ja reseptoriyhteys reagoi tähän rytmimuutokseen, mikä edistää unen alkamista ja vuorokausirytmin entrainmentia. MT1/MT2-reseptorit ovat lisäksi ilmentyneitä periferiassa, kuten verenkierrossa, iho- ja immuunisoluissa, ja ne voivat osallistua aineenvaihduntaan ja immuunijärjestelmän tilojen säätelyyn.
Lääketieteellinen ja tutkimuksellinen näkökulma: Melatoniinireseptorisignaalia kohdistavia lääkkeitä käytetään unihäiriöiden ja vuorotyön aiheuttamien rytmihäiriöiden hoitoon (esim. ramelteoni MT1/MT2-agonisti). Agomelatiini on MT1/MT2-agonisti sekä 5-HT2C-antagonisti, ja sitä käytetään masennuksen osana. Tutkimuksessa tarkastellaan myös melatoniinireseptorien roolia metabolismissä, immuunitoiminnassa ja ikääntymisessä sekä yksilöllisiä geneettisiä variaatioita MTNR1A/MTNR1B vaikuttomuutta säätämässä. Kliininen käyttö on yleensä hyvin siedettyä, mutta hoitomuotoihin liittyy yksilöllisiä eroja ja yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.
---