makrotaloustieteessä

Makrotaloustiede tutkii talouden kokonaisuutta ja suuria ilmiöitä kuten bruttokansantuotteen (BKT) kasvu, inflaatio, työttömyys sekä kokonaistuotannon ja kysynnän kehitys. Se kartoittaa, miten politiikka, teknologinen kehitys ja demografiset tekijät vaikuttavat talouden vakauteen ja kasvuun. Makrotaloustiede erottelee lyhyen aikavälin taloussyklejä sekä pitkän aikavälin kasvun ajureita, ja se tutkii sekä kotimaisia että kansainvälisiä yhteyksiä.

Keskeisiä mittareita ovat BKT ja sen reaalikasvu, inflaatio sekä työttömyysaste, sekä potentiaalisen tuotannon taso. Kansantalouden tilinpito kuvaa kokonaiskysyntää, investointeja, kulutusta sekä ulkomaisten tulojen ja menojen kehitystä. Makrotaloustiede analysoi kysynnän ja tarjonnan vuorovaikutusta sekä rahatalouden vaikutuksia talouden tasapainoon ja toimintakykyyn.

Teoreettisessa työkalupakissa käytetään sekä klassisen ja Keynesin perintöön nojaavia malleja että moderneja dynamiikka- ja mikrofoundaatiopohjaisia malleja kuten DSGE-malleja. Yksinkertaiset mallit kuten IS-LM ja AD-AS tarjoavat käsitteellisiä kuvia kansantalouden riippuvuuksista, kun taas empiirinen makrotaloustiede soveltaa tilastollisia menetelmiä politiikan vaikutusten arvioimiseen.

Politiikalla pyritään taloudellisen vakauden, työllisyyden ja kestävän kasvun edistämiseen. Raha- ja finanssipolitiikka tarjoavat lyhyen aikavälin välineitä: keskuspankki voi ohjata korkoja ja rahan määrää, julkinen sektori taas säätää menoja ja veroja. Rakenteellinen politiikka, kuten innovaatiotuki, koulutus ja työmarkkinoiden uudistukset, vaikuttaa pitkän aikavälin kasvuun. Kansainvälinen ulottuvuus käsittää vaihtokurssit, nykytilin tasapainon ja pääomaliikkeet, jotka muovaavat kokonaistaloutta.