bruttokansantuotteen

Bruttokansantuote (GDP) kuvaa kotimaan talouden tuotannon arvoa tietyllä ajanjaksolla. Se mittaa markkinoiden kautta syntyvän tavaroiden ja palveluiden kokonaisarvon ja toimii yleisenä mittarina talouden koosta sekä kasvusta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

GDP:n laskentaan on kolme vakiintunutta lähestymistapaa. Tuotantomenetelmä mittaa lisäarvon, jota yritykset ja julkinen sektori tuottavat eri toimialoilla. Tulonmenetelmä kerää tuotannosta syntyvät tulot, kuten palkat, voitot, korot ja vuokrat sekä verot. Menomenetelmä eli kulutusmenetelmä tarkastelee talouden kysyntää ja koostuu yksityisestä kulutuksesta, julkisesta kulutuksesta, investoinneista sekä nettoviennistä (vienti miinus tuonti).

Nimellinen GDP mittaa nykyhetken hintoja, jolloin hintojen muutokset vaikuttavat tulokseen. Reaalinen GDP puolestaan oikaisee hintamuutokset ja kuvaa tuotannon määrän kehitystä käyttämällä kiinteän hintatason arvoja (ketjutetut tai vuoden tarkastelun perusteella laaditut volyymit). GDP-per capita jakaa bruttokansantuotteen väestöllä, jolloin saadaan mitattua taloudellista tuotosta asukasta kohti.

Kansainvälisellä tasolla GDPä käytetään vertailuun sekä ajassa että maiden välillä. Kansainväliset standardit, kuten ESA 2010 ja SNA, ohjaavat tilastointia. Esimerkkejä tilastotuotannosta ovat Tilastokeskus Suomessa sekä kansainväliset instituutiot kuten IMF, World Bank ja OECD, jotka julkaisevat vertailulukuja ja oikaistuja mittareita kuten PPP-pohjaiset GDP-arvot.

GDP:llä on tärkeä rooli talouspolitiikassa ja ekonometrisessä analyysissä, mutta siihen liittyy rajoitteita. Se ei mittaa hyvinvoinnin jakautumista, ympäristövaikutuksia eikä epävirallista taloutta, eikä se suoraan kuvaa elämänlaatua tai kestävää kehitystä.