maatalouskannattavuuteen

Maatalouskannattavuuteen viittaa tilan tai maatalousyrittäjän taloudelliseen elinkelpoisuuteen liittyvään käsitteeseen, jossa arvioidaan, pystyvätkö toimintamuodot kattamaan kustannuksensa, maksamaan velkansa sekä tuottamaan riittävästi tuloja investointeihin ja toimeentuloon. Kannattavuus muodostuu sekä tuotannon tuotoista että niiden kustannuksista sekä muun muassa verotuksesta ja rahoituksesta.

Keskeisiä tekijöitä ovat tuotannon tuotot ja hinnat, tuotantopanosten hinnat (polttoaine, lannotteet, rehu), sään ja riskien vaihtelu sekä tukipolitiikka. Tilakoko, tuotantomuoto ja rakenteellinen tehokkuus vaikuttavat, samoin teknologian hyödyntäminen, työvoiman saatavuus, logistiikka ja markkinointi. Monipuolistaminen, jalostus ja yhteistyö voivat lisätä tuloja ja vähentää riskiä.

Kannattavuutta arvioidaan muun muassa kustannuksista tuotettua yksikköä kohti (kustannus tuotantoa kohti), bruttokatteesta, nettotuloksesta sekä sijoitetun pääoman tuotosta. Kassavirta ja velanhoitokyky ovat olennaisia pitkäjänteisessä toiminnassa. Arviointi on yleensä pitkän aikavälin tehtävä, sillä vuodet vaihtelevat sää-, markkina- ja hintariskien vuoksi.

Poliittinen ja säädelty ympäristö vaikuttaa maatalouskannattavuuteen muun muassa tukien, ympäristövaatimusten ja rahoitusmahdollisuuksien kautta. Kannattavuus on erityisen tärkeä pienten ja keskisuurten tilojen tukemisessa, mutta se määrittää myös aloilla investointi- ja sukupolvenvaihdoskyvyn.

Parantamisen keinoja ovat kustannusten hallinta, tuottavuuden ja resurssien tehokas hyödyntäminen, riskien hallinta ja vakuutukset sekä arvon lisäys jalostuksen, yhteistyön ja vahvempien markkinointikanavien kautta.