Kannattavuus

Kannattavuus tarkoittaa kykyä tuottaa voittoa suhteessa tuotantopanoksiin, myyntiin tai pääomaan. Sillä viitataan sekä yrityksen yleiseen taloudelliseen suorituskykyyn että yksittäisten projektien tai investointien viabilityyn. Kannattavuutta voidaan tarkastella sekä tuloksellisuuden että rahavirran näkökulmasta.

Yleisiä kannattavuuden mittareita ovat tulosprosentit ja tuottoindikaattorit: bruttokate, käyttökate sekä nettu tulosprosentti. Tuotto voidaan mitata esimerkiksi sijoitetun pääoman tuottosuhteella (ROI), oman pääoman tuotolla (ROE) ja yrityksen varojen käytön tuottavuudella (ROA) tai pääomakäytön mukaan (ROCE).

Kannattavuutta analysoidaan myös katetuottaja- tai murtokohtamilla sekä kannattavuuslaskelmilla kuten katetuottolaskenta ja break-even -analyysi, joissa tarkastellaan kiinteiden ja muuttuvien kustannusten eroa sekä tuloksen herkkyyttä volyymin muutoksille.

Investointien kannattavuutta arvioidaan pitkän aikavälin rahavirroin: nettonykyarvo (NPV), sisäinen tuottoaste (IRR) sekä takaisinmaksuaika. Näiden avulla voidaan vertailla hankkeiden taloudellista perusteltavuutta ottaen huomioon tulevat tulot, kustannukset ja riskit.

Kannattavuuteen vaikuttavat tekijät ovat muun muassa myyntimäärät, hinnoittelu, kustannusrakenne, tuotannon tehokkuus, kilpailu sekä pääomastrategia ja rahoituskustannukset. Kannattavuus ei yksin riitä pitkän aikavälin viisauteen; se voi heijastaa tilapäisiä tekijöitä tai kirjanpitokäytäntöjä. Siksi sitä tulee tulkita yhdessä muiden taloudellisten mittareiden kanssa.