maaperätyyppeihin

Maaperätyypit viittaavat maanpinnan yleisiin koostumuksiin ja rakenteisiin, jotka syntyvät geologisten, biologisten ja ilmastollisten tekijöiden vuorovaikutuksesta. Maaperä vaikuttaa veden pidätykseen ja vedenläpäisyyn, ravinteiden kiertoon sekä kasvien juurten kasvuun ja juurten tunkeutumiskykyyn. Maaperän tyyppi määrittää myös sen lämpenemiskykyä, tiivistyskestävyyttä sekä rakennettavuutta, mikä on tärkeää sekä viljelyssä että rakentamisessa.

Yleisimmät päätyypit Suomessa ovat hiekka-, savi- ja turvemaat sekä moreenimaaperät ja näiden seokset. Hiekkamaaperä on yleensä vettä läpäisevää ja kuivuu nopeasti, mutta voi kärsiä kuivumisestaan. Savid maa pidättää kosteutta hyvin, mutta voi olla raskas ja tiivistyessään alttiimpaa juurten vaikeudelle. Turvemaa muodostuu runsaasta orgaanisesta aineksesta ja ympäröivän veden vaikutuksesta, ja se on usein heikosti kantavaa sekä alttiita-maineelle, mutta hyvää kosteudenpidättökykyä. Moreenimaa koostuu lajittelemattomista kivenriekaleista ja maakerroksista, ja sen ominaisuudet vaihtelevat paljon paikasta toiseen; se voi olla paremmin vettä läpäisevää kuin savimaa mutta huonommin kuin hiekkamaa. Näiden päätyyppien lisäksi syntyy monimuotoisia seoksia, joissa ominaisuudet vaihtelevat jyrkästi alueittain.

Maaperätyypeillä on keskeinen merkitys viljelylle, rakentamiselle ja ympäristönhoidolle. Ne määrittelevät, miten ravinteet pidättyvät, miten nopeasti maa lämpenee keväällä ja miten hyvin maa ottaa vastaan vettä sekä johtaa sitä. Luokitus ja tuntemus voivat vaihdella maantieteellisen alueen ja käyttötarkoituksen mukaan, mutta perusajatus on tunnistaa maan koostumus ja sen vaikutus maankäyttöön.