lämmönsäätökyvyn

Lämpönsäätelykyky, eli termoregulaatio, on biologinen prosessi, jonka avulla elävä organismi ylläpitää optimaalista ruumiinlämpötilaa. Tämä kyky on välttämätön useimmille elintoiminnoille, kuten entsyymien toiminnalle ja aineenvaihdunnalle. Lämpönsäätely voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: tasalämpöisiin (endotermisiin) ja vaihtolämpöisiin (ektotermisiin) organismeihin.

Tasalämpöiset eläimet, kuten nisäkkäät ja linnut, tuottavat lämpöä aktiivisesti omassa ruumiissaan ja pystyvät ylläpitämään suhteellisen vakaata ruumiinlämpöä riippumatta ympäristön lämpötilasta. Ne käyttävät erilaisia fysiologisia mekanismeja, kuten vapinaa, ihon verenkierron säätelyä ja hikoilua tai höyryämistä, lämmöntuotannon ja -hävikin hallitsemiseksi.

Vaihtolämpöiset eläimet, kuten matelijat, sammakkoeläimet, kalat ja hyönteiset, saavat suurimman osan ruumiinlämpönsä ulkoisista lähteistä, kuten auringonpaisteesta tai lämpimästä vedestä. Niiden ruumiinlämpötila vaihtelee ympäristön lämpötilan mukaan. Ne voivat säädellä lämpötilaansa käyttäytymisensä avulla, esimerkiksi hakeutumalla varjoon tai aurinkoon.

Kasveilla on myös lämpönsäätelykykyä, vaikkakin erilaisin mekanismein. Ne voivat esimerkiksi vaikuttaa haihtumiseensa eli transputaatioon, joka voi jäähdyttää kasvin lehtiä. Jotkin kasvit pystyvät myös tuottamaan lämpöä kukkiensa tai muiden elinten avulla, mikä voi auttaa pölyttäjien houkuttelemisessa tai siementen leviämisessä. Lämpönsäätelykyvyn tehokkuus vaikuttaa merkittävästi organismin selviytymiseen ja menestykseen eri ympäristöissä.