luottotoiminnan

Luottotoiminta tarkoittaa finanssialan toimintaa, jossa rahoituslaitokset myöntävät ja hallinnoivat luottoja yksityishenkilöille ja yrityksille. Se kattaa koko lainan elinkaaren: luotonmyöntämisestä ja ehtojen määrityksestä sen seurantaan, takaisinmaksuun sekä perintään. Keskeisiä osa-alueita ovat luottoriskin arviointi, luottoluokitukset ja riskin hinnoittelu sekä luotonannon riskien hallinta ja limitoinnit. Vakuudet, takaukset sekä muut riskienhajautuskeinot ovat olennaisia.

Lainatuotteet vaihtelevat kulutusluotoista, asuntoluotoista ja käyttöpääomalainoista yrityksille sekä muihin luottorahoitusjärjestelyihin. Prosessi sisältää harkinnan lainan myöntämisestä, luottokelpoisuuden arvioinnin, ehtojen määrityksen sekä luoton seurannan ja tarvittaessa lisäkirjausten tekemisen. Luottoriskin hallinnointi perustuu sekä kvantitatiivisiin riskimalleihin että laadullisiin periaatteisiin. IFRS 9:n mukaiset odotettuihin luottotappioihin (ECL) perustuvat varauksiin ja säännölliseen luottoluokituksen päivittämiseen heikentyneille tiloille.

Luottotoimintaa säännellään Suomessa Finanssivalvonnan kautta sekä EU:n säädösten ja suositusten puitteissa. Kansallinen lainsäädäntö sekä EU-säädökset, kuten CRR/CRD sekä Basel III -periaatteet, ohjaavat pääomavaatimuksia, riskinmääritystä ja raportointia. Lisäksi luotonantoon liittyy kuluttajansuojan, rahanpesun torjunnan sekä tietosuoja-asetusten noudattaminen. Digitaalinen lending ja kestävän kehityksen kriteerit vaikuttavat edelleen luottotoiminnan käytäntöihin ja raportointiin.