luottosopimuksissa

Luottosopimuksissa on kyse sopimuksista, joissa luotonantaja sitoutuu myöntämään lainasumman tai luottorajan ja lainansaaja sitoutuu palauttamaan pääoman korkoineen sekä mahdollisesti muiden kulujen perusteiden mukaan. Sopimukset voivat koskea kuluttajia (kuluttajaluotot) sekä yrityksiä (yritys-/ yritysluotot). Niiden tarkoituksena on määrittää lainan määrä, ehtoja sekä vastuut.

Sopimuksen keskeiset osat ovat luoton määrä ja valuutta, korko (kiinteä tai muuttuva), takaisinmaksuaikataulu sekä maksuerät. Lisäksi sopimukseen voi sisältyä vakuutena toimivia elementtejä, kuten vakuudet (pantti, takaussitoumus) ja mahdolliset lisäkustannukset (tilinhoitomaksut, nostopalkkiot, käsittelymaksut). Sopimuksessa määritellään myös takaisinmaksun aikataulu, viivästyskorko sekä mahdolliset hintojen tai ehtojen muuttamisen edellytykset.

Vakuudet ja vastuut ovat olennainen osa useimpia luottosopimuksia. Vakuudet voivat olla pantteja tai takauksia; omavelkainen takaus siirtää vastuun takaajalle. Vakuudettomissa luotoissa vastuu koskee ensisijaisesti lainansaajaa. Sopimuksissa käsitellään myös tilanteet, joissa takaisinmaksu viivästyy, sekä siihen liittyvät seuraamukset ja perintätoimet.

Soveltuva lainsäädäntö ja valvonta ohjaavat luottosopimuksia. Kuluttajaluotoissa sovelletaan kuluttajansuojalainsäädäntöä sekä yleisiä sopimusoikeuden periaatteita, kun taas yritysluotoissa noudatetaan yleisiä sopimusoikeudellisia normeja. Finanssivalvonta valvoo luotonantajien toiminnan sekä luottotietolainsäädännön ja luottotietojen käsittelyn noudattamista. Liiketoimessa luottosopimuksiin liittyy usein luottotietojen antaminen ja luottotietorekisterien käyttö.

Sopimus päättyy laina-ajan päättyessä tai ennenaikaisella maksusuorituksella; myöhemmin voi tulla mahdollisuuksia muutoksiin tai irtisanomiseen lainan ehdoista. Riitatilanteissa sovelletaan asianomaisia oikeudellisia menettelytapoja sekä kuluttaja- ja yritysasiakkaiden käytäntöjä.