luottariskien

Luottariskit ovat taloudellisia riskejä, jotka syntyvät siitä, että vastapuoli ei täytä velvoitteitaan. Tällainen riski kohdistuu sekä rahoituslaitoksiin että lainanottajiin ja sijoituksiin, ja se voi johtaa tappioihin sekä pienentää pääomaa ja tuottoa. Luottariskien hallinta on keskeinen osa finanssialan riskienhallintaa.

Luottariskit voivat kohdistua lainoihin, luottokorttivelkoihin, yrityslainoihin sekä arvopapereiden vastapuoliriskeihin. Ne koskevat sekä yksittäisiä sitoumuksia että koko portfolion riskitasoa.

Tärkeitä mittareita ovat todennäköisyys maksun epäonnistumisesta (PD), tappion suuruus epäonnistumisen sattuessa (LGD) sekä velan määrä epäonnistumisen hetkellä (EAD). IFRS 9 -standardin mukaan huomioidaan odotettu luottotappio (ECL), joka huomioi sekä nykyisen että tulevan taloudellisen tilanteen. Pankit voivat soveltaa sekä yleisiä että sisäisiä malleja Basel II/III -vaatimusten täyttämiseksi.

Luottariskien hallinta sisältää luottoluokituksen sekä mallintamisen, luotonmyöntöprosessin kontrollit, vakuudet, luottoriskin hajautuksen sekä säännöllisen seurannan ja raportoinnin. Riskin vähentämiseksi käytetään vakuuksia, luottorajoja, kovenantteja sekä aktiivista kriisinhallintaa. Skenaario- ja stressitestaukset ovat keskeisiä.

Suomessa luottariskien valvonta kuuluu Finanssivalvonnalle (FIN-FSA). Kansainvälisesti sääntely perustuu Basel II/III -säännöksiin sekä IFRS 9 -tilinpäätöskäytäntöihin ja pankkien sisäisiin riskimallinnuksiin. Tarkoituksena on varmistaa riittävä pääoma, luotettavat mittarit ja valmius suhdanteiden vaihteluihin.