luontopalveluiden

Luontopalvelut ovat luonnon ekosysteemien ihmisille tuottamia hyötyjä. Ne kattavat sekä materiaaliset että aineettomat edut, kuten ravinnon, veden ja lääkeaineet sekä veden puhdistumisen, hiilen sidonnan ja ilmaston säätelyn. Lisäksi ne tuottavat kulttuurisia arvoja sekä virkistysmahdollisuuksia. Kansainvälisesti käytetty käsite ekosysteemipalvelut syntyi 1990-luvulla Millennium Ecosystem Assessmentissa, ja Suomessa luontopalvelut nähdään tärkeänä osana kestävää kehitystä sekä luonnonvarojen käytön ohjausta.

Luontopalvelut jaotellaan yleisesti neljään pääryhmään: tuotantopalvelut (esimerkiksi ravinto, puu, vesi), säätelypalvelut (ilmaston ja veden laadun säätely, tulvasuojaus, pölyttäjien rooli), kulttuuripalvelut (ulkoilu, maisemallinen arvo, koulutus ja virkistys) sekä tukipalvelut (biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemien perustoiminnot, jotka mahdollistavat muut palvelut).

Esimerkkejä Suomesta: metsät tarjoavat marjoja, sieniä, puuta ja hiiltä sidovaa vaikutusta; vesistöt tuottavat juomavettä, virkistystä sekä mahdollistavat luontomatkailun; soiden monimuotoisuus tukee ekologista tasapainoa sekä vedenkiertoa. Näiden arvoa voidaan arvioida taloudellisesti, ekologisesti tai kulttuurisesti.

Politiikassa luontopalveluiden huomioiminen tukee kestävää maankäyttöä, biodiversiteetin suojelua ja ilmastonmuutokseen sopeutumista. Suomessa kehitetään mittaus- ja arvonmääritysmenetelmiä, joiden avulla ekosysteemipalveluiden arvoja voidaan ottaa huomioon suunnittelussa ja päätöksenteossa. Katso myös ekosysteemipalvelut, biodiversiteetti ja kestävän kehityksen tavoitteet.