luonnontila

Luonnontila on käsite, jolla tarkoitetaan luonnon tilaa, jossa ekosysteemien kehitys ja toimintaprosessit etenevät vähän ihmisen aiheuttaman häiriön alaisina. Sana koostuu suomalaisista sanoista luonto ja tila, ja sitä käytetään sekä ekologisessa teoriassa että ympäristöpolitiikassa kuvaamaan tiloja, joissa luonnon prosessit ja elinympäristöt voivat kehittyä mahdollisimman vapaasti.

Käytännössä luonnontila liittyy sekä luonnonsuojeluun että maisemien monimuotoisuuteen. Se voi ilmetä suojelualueilla, erämaa-alueilla sekä muissa paikoissa, joissa ihmistoiminnan vaikutukset ovat vähäisiä tai joissa luonnonprosesseja pyritään ylläpitämään ja kunnioittamaan. Luonnontilan arviointi huomioi muun muassa lajien monimuotoisuuden, ekosysteemipalvelut, häiriöiden dynamiikan sekä aineiden kiertokulun.

Käytännön huomioinnissa luonnontila ei tarkoita täydellistä eristystä ihmisestä, vaan sitä, että ihmisen toiminta sallii luonnon prosessien jatkumisen ja että rakenteelliset muutokset ovat mahdollisesti pitkän aikavälin, hallitusti rajattuja. Tavoitteina voivat olla suojelu, ennallistaminen tai kehityksen ohjaaminen siten, että luonnon tilat säilyvät tai palaavat aidoihin luonnonarvoihinsa.

Haasteina ovat ilmastonmuutos, elinympäristöjen pirstoutuminen, maankäytön muutokset ja vieraslajit. Luonnontilan käsite korostaa arvoa sekä biologisessa mielessä että kulttuurisena ja esteettisenä ilmiönä, ja se liittyy laajempiin kansainvälisiin tavoitteisiin kuten Natura 2000 -verkoston ja suojeluohjelmien kautta tehtävään luonnon tilan säilyttämiseen.