luonnonpolymeerit

Luonnonpolymeerit ovat biopolymeerejä, suuria makromolekyylejä, joiden pitkäketjuiset molekyylit koostuvat toistuvista monomeereista ja jotka ovat peräisin elävien organismien tuotannosta. Ne voivat olla polysakkarideja, proteiineja tai nukleiinihappoja sekä muita biologisia polymeerejä. Yleisiä esimerkkejä ovat polysakkaridit, kuten cellulose (kasvien soluseinän rakennusaine), tärkkelys (kasvien energiavarasto), pektinit, alginaatit ja kitiini; proteiineihin kuuluvat kollageeni, keratiini ja elastiini; sekä nukleiinihapot DNA ja RNA.

Ominaisuudet: luonnonpolymeerit ovat suuria molekyylejä, joiden monomeeriyksiköt ovat kytkeytyneet kovalenttisesti. Rakenteeltaan ne voivat olla lineaarisia, haarautuneita tai ristein linkittyneitä. Ominaisuudet riippuvat monomeerikoostumuksesta, molekyylipainosta, veden vaikutuksesta ja hydratoitumisvaihteluista; ne voivat muodostaa geelimäisiä tai kiinteitä rakenteita. Biologisesti ne ovat usein hajoavia ja uusiutuvia, mikä tekee niistä kiinnostavia kestävyys- ja bioteknologia-aloilla.

Sovellukset: elintarvikkeissa käytetään tärkkelystä, pektineja ja alginaatteja sakeuttamiseen sekä geelin muodostukseen. Biomedisiä sovelluksia ovat kollageeni, elastiini, hyaluronihappo ja alginaatit kudosrekonstruktiossa sekä lääketieteelliset tuotteet. Tekstiileissä ja pakkausteollisuudessa käytetään cellulose-pohjaisia kuituja ja hajoavia polymeerejä. Luonnonpolymeerien etuja ovat uusiutuvuus ja biokäyttöisyys, mutta saatavuus, puhtaus ja prosessointikustannukset ovat haasteita.