luonnonperinnön

Luonnonperintö on käsite, jolla tarkoitetaan luonnon monimuotoisuuden, ekosysteemien sekä geologisen ja maiseman perinnön arvoa sekä näiden arvojen tuottamia hyötyjä ihmisille. Se kattaa elinympäristöt, lajit ja geneettiset resurssit sekä maisemien ja kulttuuristen yhteyksien kokonaisuuden, joissa ihmiset ovat vuorovaikutuksessa luonnon kanssa.

Käytännön tasolla luonnonperintöä suojellaan ja hallinnoidaan lainsäädännöllä sekä kansainvälisillä sopimuksilla. Suomessa keskeisiä keinoja ovat luonnonsuojelulainsäädäntö, vesilainsäädäntö sekä maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntö, suojelualueet sekä Natura 2000 -verkosto ja suojelusuunnitelmat. Kansainvälisesti sitoumukset, kuten biodiversiteetin suojeleminen sekä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, ohjaavat toimintaa, samoin EU:n luontodirektiivit.

Luonnonperinnön säilyttäminen tukee ekosysteemipalveluita, kuten veden laadun ja saatavuuden turvaamista, ilmaston säätelyä, pölyttäjien elinvoimaisuutta sekä virkistys- ja tutkimusmahdollisuuksia. Se liittyy sekä tieteelliseen tietämyksen kartuttamiseen että kulttuuriseen ja maisemalliseen kestävyyteen.

Haasteita ovat ilmastonmuutos, elinympäristöjen pirstaloituminen, vieraslajit sekä erilaisten intressien tasapainottaminen taloudellisten toimien kanssa. Hyvä hallinto vaatii yhteistyötä, tiedon keräämistä sekä kansalaisten ja paikallisyhteisöjen osallistamista suunnitteluun ja päätöksentekoon.