lisämittarit

Lisämittarit ovat rakennuksiin asennettavia erillisiä mittareita, joiden avulla voidaan mitata erikseen yksittäisten tilojen, asuntojen tai käyttökohteiden energiankulutus. Ne täydentävät päämittaria ja mahdollistavat eriytetyn laskutuksen sekä paremman energiankäytön seurannan.

Lisämittareita on eri käyttötarkoitusten mukaan sähkö-, lämmitys- ja vesimittareita. Sähkölisämittarit voivat olla suoraan kytkettäviä tai nykyisin käyttöönotettujen nykyhetkien mukaan CT-perusteisia (virtahäiriöiden mittausta varten). Ne voivat olla yksivaiheisia tai kolmivaiheisia. Lämpömittarit mittaavat lämpöverkkojen kulutusta, usein rakennus- tai tilakohtaisesti. Vesimittarit mittaavat vedenkulutuksen erikseen kiinteistön osissa.

Asennus ja tiedonsiirto tapahtuvat ammattilaisen toimesta. Lisämittarit kytketään päämittariin sekä haltuunottoväylään rakennuksen energianhallintajärjestelmissä. Tiedot kerätään usein automaattisesti (AMR tai älymittaus) ja siirretään sähköisesti laskutukseen, valvontaan tai energiaselvityksiin. Tietoja voidaan välittää kaapeloinnilla, M-bus- tai langattomasti.

Käyttö ja hyödyt ovat pääosin oikeudenmukainen laskutus ja energian käytön parempi näkyvyys. Lisämittarit kannustavat käyttäjiä vähentämään kulutusta ja helpottavat erillisten vastikkeiden määräämistä kiinteistössä. Ne voivat myös auttaa havaitsemaan vuotoja, epäillistä väärinkäyttöä tai laitteiden tehottomuutta.

Haasteisiin kuuluvat alkuinvestointi ja asennuksen vaativuus sekä mittaustarkkuuden ja tietojenkäsittelyn hallinta. Myös tietosuoja ja läpinäkyvyys ovat huomioitavia tekijöitä, kun kulutustietoja kerätään ja jaellaan.

Säädösten ja standardien osalta lisämittareiden käyttöä säädellään yleisesti energianmittauksen ja kustannusten kohdistamisen vaatimusten kautta, sekä paikallisten rakennus- ja sähköasennusmääräysten mukaan. Energiaviraston sekä EU:n energiatehokkuusdirektiivien ohjeet vaikuttavat käytäntöihin ja raportointiin.