lisäanalyysien

Lisäanalyysien tarkoittaa tutkimuksissa tehtäviä toissijaisia analyysejä, jotka tehdään pääanalyysin lisäksi. Niiden tarkoituksena on tarkistaa tulosten vakautta, laajentaa tutkimuskysymyksiä sekä kartoittaa tilanteita, joita pääanalyysi ei katsonut tai ei voinut epäillä etukäteen.

Lisäanalyysien tyyppejä ovat muun muassa herkkyysanalyysit (sitä, miten tulokset muuttuvat riippumattomien muuttujien tai oletusten muuttuessa), alaryhmäanalyy­sit (tutkitaan efektin eroavaisuuksia ennalta määriteltyjen tai post hoc -kategorioiden mukaan), sekä protokollan ja perusterveystekijöiden mukaisten analyysien vertailu (esim. perusterveydestä poikkeavien osallistujien vaikutus). Lisäksi voivat kuulua periaate-analyy­sit (esim. intention-to-treat vs. resepti- tai protokollaperusteinen analyysi) sekä puuttuvan datan käsittelyn eri vaihtoehdot, kuten moni­tason imputointi.

On tärkeää huomioida, että lisäanalyysit voivat johtaa harhaanjohtaviin tuloksiin, jos niitä tehdään tutkimuksellisin verukkein ilman ennalta määriteltyä suunnitelmaa. Siksi ne tulisi raportoida erikseen, merkitä eksploratiivisiksi ja käsitellä tuloksia varoen, erityisesti kun on puhuttava useista verrannallisista testauksista. Usein suositellaan pre-registrointia ja listausta siitä, mitkä analyysit olivat ainoastaan eksploratiivisia ja mitkä tukivat primäärituloksia.

Yleisiä käyttötarkoituksia ovat tulosten maksimaalinen hyödyntäminen, tulosten robustisuuden arviointi sekä syiden etsiminen mahdollisille efektiivisille tekijöille tai muuttujien vuorovaikutuksille. Esimerkkinä kliinisessä tutkimuksessa lisäanalyysit voivat tarkastella, kuinka vaikutus ilmenee eri ikäryhmissä tai miten tulokset muuntuvat eri puuttuvan datan oletuksilla.