lisääntymiskyvyn

Lisääntymiskyvyn käsite viittaa biologiseen kykyyn tuottaa jälkeläisiä. Se kattaa hedelmöittymisen mahdollisuuden sekä sikiön normaalin kehityksen alun. Termiä käytetään sekä ihmisillä että eläinlajeilla, ja sen tutkiminen kuuluu sekä lääketieteeseen että biologiaan.

Biologinen perustana on hormonaalinen säätely sekä sukusolujen tuotanto ja toiminta. naisilla lisääntymiskykyön liittyy munasarjojen estrogeenin ja progesteronin kiertoa sekä ovulaatiota; miehillä keskeisiä ovat siittiöiden tuotanto ja liikkuvuus. Gonadotropiinit (LH ja FSH) sekä hypotalamuksen ja aivolisäkkeen hormonit säätelevät prosesseja. Ympäristötekijät, ikä, elämäntavat ja sairaudet vaikuttavat molempien sukupuolten lisääntymiskykyyn.

Mitat ja indikaattorit vaihtelevat; yleisiä mittareita ovat hedelmällisyys (fertility), hedelmällisyystaajuus sekä aika kunnes raskaaksi tuleminen tapahtuu (time-to-pregnancy, TTP). Naisilla hedelmällisyys on suurimmillaan 20–30-vuotiaana ja laskee portaittain iän myötä; miehillä hedelmällisyys voi heiketä myöhemmässä iässä. Lapsettomuus määritellään usein hedelmällisyysvaikeuksina kyseisen ajan kuluessa.

Hoidot ja tukitoimet riippuvat syistä; elämäntapamuutokset, hormonaalinen hoito, kirurgiset toimenpiteet sekä taipumukset koeputkihedelmöitys (IVF/ICSI) ovat mahdollisia vaihtoehtoja. Yhteiskunnallisia ja ympäristötekijöitä sekä etiikkaa käsitellään lisäntymiskyvyn tutkimuksessa sekä politiikoissa ja terveydenhuollon käytännöissä.