likaantumisriskit

Likaantumisriskit ovat mahdollisuutta, että jokin epätoivottu aine tai mikro-organismi pääsee kosketuksiin ihmisten, elinympäristön tai tuotteen kanssa ja aiheuttaa haittaa. Riskin suuruus muodostuu todennäköisyydestä ja seurausten vakavuudesta. Likaantumisriskit voidaan katsoa tarkan riskinarvioinnin kohteeksi monilla aloilla, kuten elintarvikkeiden tuotannossa, terveydenhuollossa, teollisuudessa sekä ympäristön toiminnassa.

Likaantumisriskien lähteet ja reitit voivat olla moninaisia. Ne voivat johtua kemikaaleista, biologisista epäpuhtauksista (kuten bakteereista, viruksista, itiöistä), fyysisistä hiukkasista tai näiden yhdistelmistä. Altistumisreitit voivat olla suun, hengityksen tai ihon kautta sekä kontaminaation siirtymisen kautta tuotteista toisiin. Riskit voivat koskea sekä työtekijöitä että lopullisia käyttäjiä sekä ympäristöä.

Arviointi ja seuranta rakentuvat usein neljän vaiheen kehiin: vaarojen tunnistaminen, altistumisen arviointi, annosvaste- tai vaikutusarviointi sekä riskin luonteen kuvaaminen. Käytännön työssä hyödynnetään riskikartoituksia, mittauksia, laadunvarmistusmenetelmiä sekä standardeja kuten HACCP-elintarviketeollisuudessa tai yleisiä turvallisuus- ja ympäristöjohtamisen menetelmiä. Tiedon kerääminen ja epävarmuuksien huomioiminen ovat keskeisiä.

Riskien hallinta tähtää riskin todennäköisyyden ja seurausten pienentämiseen. Tämä sisältää ennaltaehkäisevät toimet, tekniset ratkaisut (suojaukset, ilmanvaihto, eristykset), hallinnolliset toimet (ohjeistukset, koulutus, puhdistus- ja desinfiointikäytännöt) sekä jatkuvan seurannan ja puutteiden korjaamisen.

Sektorit ja esimerkit vaihtelevat, mutta likaintumisriskien hallinta on yleisesti osa huolellista tuotantoa, terveydenhuoltoa ja ympäristönsuojelua.