liikuntariippuvuuteen

Liikuntariippuvuus on käyttäytymiseen liittyvä häiriö, jossa pakonomainen intohimo fyysiseen harjoitteluun hallitsee arkea. Yksilö voi tarvita jatkuvaa lisäämistä harjoittelun kestoon tai intensiteettiin ja kokea vaikeuksia vähentää harjoittelua huolimatta haitallisista seurauksista. Se ei ole virallisesti erillinen sairaus DSM-5:ssä tai ICD-10:ssä, mutta tutkimuksessa kuvataan oireyhtymä, jossa liiallinen liikunta aiheuttaa sekä fyysisiä että psyykkisiä haittoja.

Tyypillisiä merkkejä ovat päivittäinen tai useita kertoja päivässä tapahtuva harjoittelu, kontrollin menettäminen harjoittelun suhteen, ja mielialan tai vireyttä koskevat muutokset riippuen harjoittelun määrästä. Oireisiin voi kuulua unettomuutta tai väsymystä, loukkaantumisten vähättelyä, sekä sosiaalisten ja työn velvoitteiden laiminlyönti, kun harjoittelu on etusijalla.

Riskitekijöitä ovat perfektionismi, hyperefektiivinen kehonkuva ja syömishäiriöiden tai ahdistuneisuuden historia. Kannustavat tekijät voivat olla kilpaurheilu, valmennusolosuhteet ja kulttuurinen paine säilyttää tietyn kehonkuvan. Liikuntariippuvuutta voi esiintyä eri-ikäisillä ja eritasoisilla liikunnan harrastajilla, ei ainoastaan kilpaurheilijoilla.

Arviointi perustuu kliiniseen haastatteluun sekä standardoituihin kyselyihin kuten Exercise Dependence Scale (EDS), Exercise Addiction Inventory (EAI) tai Compulsive Exercise Test (CET). Koska virallista diagnostista koodia ei ole, diagnoosi ja hoidon suunnittelu perustuvat tapauksen kokonaisarvioon ja toimintakyvyn kartoittamiseen.

Hoidossa käytetään usein moniammatillista lähestymistapaa. Tavoitteena on palauttaa terve tasapaino liikunnan kanssa: kognitiivis-behavioraalinen terapia, itsetuntemuksen ja tunnesäätelyn kehittäminen sekä mahdollinen lepo- ja palautumissuunnitelma. Tarvittaessa voidaan hyödyntää ravitsemusterapeutin tai liikuntapsykologin tukea. Ennuste on yksilöllinen, mutta hoito voi merkittävästi parantaa arjen toimintaa ja mielialaa.