lennusimulaatoreid

Lennusimulaattorit ovat ilmailutekniikan laitteita ja ohjelmistoja, jotka jäljittelevät lentokoneen ohjausta, järjestelmiä ja ympäristöä. Niiden tarkoituksena on kouluttaa lentäjiä, testata uusien koneiden toimintoja sekä harjoitella kriisitilanteita turvallisesti ilman todellisia lentoja.

Ne jaetaan tyypillisesti täysmittaisiin lentosimulaattoreihin (full-flight simulators, FFS), joita käytetään ammatti- ja sotilaskoulutuksessa, sekä kevyempiin harjoituslaitteisiin (flight training devices, FTD) sekä pöytätason simulaattoreihin, jotka tarjoavat osittaisia tai virtuaalisia kokemuksia. Simulaattorit voivat tarjota realistisen ohjausvasteen, instrumenttijärjestelmät, navigointijärjestelmät, visuaalisen ympäristön sekä äänet. Ne voivat olla hydraulisesti tai sähköisesti liikkuvia ja niissä mallinnetaan tarkasti lentokoneen järjestelmät kuten polttoaineen hallinta, sähköjärjestelmät ja autopilotti.

Historiallisesti lennusimulaattoreiden kehitys alkoi mekaanisista ja hydraulisista järjestelmistä, ja digitaalinen simulointi yleistyi 1970–80-luvuilla. Nykyiset täysmittaiset simulaattorit tarjoavat korkean uskottavuuden, 6-aksiaalisen liikettä, realistisen grafiikan ja reaaliaikaisen sääjärjestelmän. Kansainväliset standardoijat kuten ICAO, FAA ja EASA määrittelevät koulutuksen vaatimukset sekä simulaattoreiden suorituskykykriteerit, jotta niitä voidaan käyttää lisenssikoulutuksessa.

Käyttö: Lennusimulaattoreita käytetään sekä siviili- että sotilasilmailussa. Ne voivat korvata tai täydentää oikeita lentoja, mikä vähentää kustannuksia, parantaa turvallisuutta ja mahdollistaa toistotilanteiden harjoittelun. Toimijoita ovat suuret koulutuslaitokset sekä lentokonevalmistajat, jotka kehittävät simulaatioita ja integroivat ne osaksi koulutusketjua. Tulevaisuudessa korostuvat virtuaalitodellisuus, tekoäly ja pilvipohjaiset ratkaisut.