lektiinejä

Lektiinejä ovat hiilihydraatteihin sitovia proteiineja, joita esiintyy sekä kasveissa että joissain eläin- ja bakteerilajeissa. Niiden päätehtävä on tunnistaa ja sitoa spesifisiä hiilihydraattiryhmiä, kuten mono- ja disakkarideja tai suurempia glykaaneja. Lektiinien sitoutuminen ei yleensä muuta hiilihydraatteja, vaan muokkaa soluvälistä vuorovaikutusta tai solujen agglutinaatiota. Usein sitoutuminen on Ca2+- ja/tai Mn2+-riippuvaista, ja kohteena voivat olla solukalvojen glyko- tai proteoglykaanit.

Lektiinejä löytyy runsaasti kasveista, erityisesti siemenistä ja iduista, mutta niitä tavataan myös eläimissä, bakteerisissa ja joissain muissa mikro-organismeissa. Niiden biologisina tehtävinä voidaan nähdä kasvin puolustusmekanismeja, kuten protektiivinen toiminta tuholaisia ja patogeenejä vastaan, sekä niiden rooli solujen välisessä tunnistuksessa ja sitoutumisessa.

Käyttö biotieteissä ja lääketieteessä on laaja. Histologiassa lektiinejä käytetään sokerirakenteiden merkintöinä sekä kudosten glykoaineiden kartoituksessa. Affiniteettikromatografiassa ne toimivat ligandeina glykanien erottelussa ja puhdistuksessa. Tunnettuja esimerkkejä ovat concanavalin A (ConA) ja wheat germ agglutinin (WGA); lisäksi PNA ja UEA-I ovat yleisesti käytettyjä sakkaridispesifisiä lektiinejä.

Ravintolliset ja terveysnäkökohdat ovat kiistanalaisia. Monet lektiinit voivat olla anti-nutritionaalisia tai toksisia raakana muodossa, kuten punapavun fitohemaglutininit, mutta kypsentäminen ja asianmukainen valmistus vähentävät näitä vaikutuksia merkittävästi. Yleistajuinen käsitys lektiineistä vaatii kuitenkin kontekstin sekä annoksen ja valmistusmenetelmien huomioimista.

---