lehtimetsistä

Lehtimetsät ovat metsät, joissa puuston hallitsevat lehtipuut ja joissa lehdet pudottuvat talvella. Ne esiintyvät lauhkean ilmaston vyöhykkeillä sekä luonnontuotteisissa ympäritoissa että ihmisrakennetuilla alueilla. Suomessa lehtimetsät sijaitsevat pääasiassa Etelä- ja Itä-Suomessa sekä saaristossa, mutta niitä löytyy myös muualla lauhkeissa vyöhykkeissä maailmanlaajuisesti.

Lehtimetsien rakenne on usein monikerroksinen: korkeimmat latvustot varjostavat maanpintaa, jolloin aluskasvillisuus ja pieneliöstö voivat sekä hyödyntää että reagoida valon saatavuuteen. Lehdet sekä keväällä että syksyllä vaikuttavat valon ja lämpötilan kiertokulkuun sekä ravinteiden kiertoon maaperässä. Maaperä ja siihen liittyvät sienet sekä mikrobit ovat keskeisessä roolissa ravinteiden hajotuksessa ja kierrätyksessä.

Biologinen monimuotoisuus on lehtimetsien keskeinen ominaispiirre: ne tarjoavat elinpaikkoja ja ruokaa lukuisille linnuille, nisäkkäille, hyönteisille ja muulle eliöstölle sekä runsaalle aluskasvillisuudelle. Lehtimetsät toimivat myös tärkeitä ekosysteemipalveluita, kuten hiilen sidontaa, vesitalouden ylläpitoa ja maaperän rakenteen suojaamista eroosiolta sekä ravinteiden kierron edistämistä.

Käyttö ja suojelu: lehtimetsät ovat sekä taloudellisesti arvoisia että virkistys- ja luontoarvoiltaan tärkeitä. Niihin kohdistuvat uhkat ovat hakkuut, kaupungistuminen, ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä vieraslajit. Kestävän metsätalouden toimet, suojelualueet ja ennallistamishankkeet tähtäävät lehtimetsien monimuotoisuuden ja niiden ekosysteemipalvelujen säilyttämiseen.