laserteknologialla

Laserteknologia tarkoittaa teknologiaa, joka perustuu stimuloidun emission mekanismiin ja tuottaa koherenttia, suuntautunutta ja usein monokromaattista valoa. Laserit voivat antaa sekä jatkuvaa että pulssimaista säteilyä, ja niiden käyttömahdollisuudet riippuvat aallonpituudesta, tehosta ja kohdistuksesta. Kohtuullisen pienellä tilavuudella voidaan toteuttaa erittäin suuria tehoja sekä tarkkaa materiaalin käsittelyä.

Laserin toiminta perustuu kolmen piirteen yhdistelmään: koherenssiin, valinnanmukaisuuteen ja suuntautumiseen. Stimuloidun emission kautta syntyvä valo on lähes täydellisen koordinoitua, ja sitä voidaan ohjata pitkäksi ja tarkan muotoiseksi. Optiset resonanssit ja modulaattorit mahdollistavat aallonpituuden ja pulssikuvion hallinnan eri sovelluksiin.

Laserin tyyppejä ovat yleisimmin kiinteä-aineslaserit (esimerkiksi Nd:YAG ja kuitulaserit), kaasulaserit (CO2, argon) sekä diode-laserit. Jokaisella tyypillä on omat valintansa aallonpituudet, tehokkuusalueet ja käyttökohteet.

Teollisuudessa laserit tukevat materiaalin leikkausta, hitsausta, merkkailua ja pinnanmuotoilua sekä pintakäsittelyä. Lääketieteessä ne ovat keskeisiä esimerkiksi leikkauksissa, silmäkirurgiassa, ihonhoidossa ja hammashoidossa. Tutkimuksessa laserit ovat tärkeitä spektrianalyysissä, interferometriassa sekä viestinnässä ja LIDAR-sovelluksissa.

Laserin käyttöön liittyy turvallisuus: säteily voi aiheuttaa silmä- ja ihovaurioita sekä palovaaroja. Siksi sovelluksissa noudatetaan luokkia, standardeja ja suojavarusteita. Lasereiden kehitys sai alkunsa Einsteinin stimuloidun emission ideasta, ja ensimmäinen toimiva laser rakennettiin vuonna 1960 Theodore Maimanin toimesta. Sen jälkeen teknologia on levinnyt laajasti teollisuuteen ja tutkimukseen.