laktaattipitoisuuksien

Laktaattipitoisuudet viittaavat veren laktaatin määrään. Laktaatti syntetisoidaan pääasiassa lihaksissa ja muissa kudoksissa anaerobisen glykolyysin seurauksena, kun pyruvaatti pelkistyy laktaattidehydrogenaasin katalysoimana. Laktaatti kulkeutuu verenkierron mukana kudoksista maksaan, sydämeen ja takaisin lihaksiin, ja sitä käytetään energiantarpeen säätelyssä sekä glukoneogeneesissä. Fysikaalisessa pH-tilassa laktaatti esiintyy laktaatti-ioneina.

Normaalit arvot veren laktaattipitoisuuksille lepoaikana ovat tyypillisesti noin 0,5–2,2 mmol/L. Rasituksessa laktaattipitoisuudet nousevat ja voivat kohota useisiin mmol/L riippuen hapenkulutuksesta, harjoittelun tasosta ja yksilöllisistä tekijöistä. Yleisesti käytetty käsite on laktaattikynnys, jossa hapetus- ja energiantuotantoprosessit muuttuvat ja harjoittelun teho säätellään laktaatin avulla.

Kliininen merkitys: kohonneet laktaattiarvot voivat viitata kudosten hypoksiin tai huonoon verenkiertoon, vakaviin infektioihin ja menettelytiloihin kuten shokiin. Pitkäkestoisesti kohonneet tai epäselvät arvot voivat viitata maksatoksisuuteen tai maksavaurioihin, joiden seurauksena laktaatti ei pysty poistumaan normaalisti. Muita tiloja ovat lactic acidosis, jossa veren pH laskee sekä laktaattitasojen suurempi nousu kuin normaalisti.

Mittaus ja tulkinta: laktaattipitoisuudet mitataan yleensä verestä (arteriasta tai laskimosta) ja tulkitaan ottaen huomioon näytteenkäsittelyn aika, ruokailu- ja liikunta-tilanne sekä potilaan kliininen tila. Näytteenjälkeinen aika ja lämmönvaihtelut voivat vaikuttaa arvoon, joten analyysi suoritetaan yleensä nopeasti ja standardoidusti. Lisäksi laktaattipitoisuuksia hyödynnetään urheiluprehabilaitteissa ja harjoittelun yksilöllisessä ohjelmoinnissa, kun määritetään laktaattitoleranssia ja harjoittelun kuormitusta.