hapenkulutuksesta

Hapenkulutus on fysiologinen termi, joka kuvaa organismin tai solujen käyttämää happea energiantuotantoon. Solujen hapenkulutus liittyy soluhengitykseen, jossa hiilihydraatit ja rasvat hapetetaan ATP:n tuottamiseksi. Yleisesti hapenkulutusta mitataan hengityksen kautta tulevan hapen käytön määränä, ja tulokset esitetään usein yksiköissä VO2 eli millilitroina happea minuutissa tai VO2 per painokerroin (mL/kg/min).

Mitat tapahtuvat yleensä laboratoriossa respirometrialla, jolla voidaan seurata hengitettyä ilmaa ja sen hapen määrää. Lepokulutus, eli basal VO2, sekä maksimaalinen hapenkulutus, VO2 max, kuvaavat kehon kykyä tuottaa energiaa ja tarjoavat vertailukäypäviä kunto- ja kliinisiä arvoja. Hapenkulutusta voidaan mitata sekä koko organismin tasolla että yksittäisten kudosten tasolla tutkimusvaiheissa.

Hapenkulutukseen vaikuttavat monet tekijät. Ikä, sukupuoli, kehon koostumus ja fyysinen kunto vaikuttavat arvoihin, samoin ruumiin lämpötila ja terveydentila. Liikunta lisää hapenkulutusta tilapäisesti ja pitkällä aikavälillä voi kasvattaa VO2 maxia. Sairaudet, lääkkeet ja ympäristötekijät voivat muuttaa hapenkulutusta.

Sovellukset: hapenkulutusta seurataan kliinisessä arvioinnissa, urheilulääketieteessä ja tutkimuksessa energiankulutuksen sekä aineenvaihdunnan ymmärtämiseksi. Se tarjoaa arvokasta tietoa kudosten hapentuotannosta ja energiatasapainosta. Esimerkiksi keskimääräisen noin 70 kg henkilön lepokulutus on noin 200–300 ml/min.