laitteistoympäristöissä

Laitteistoympäristöt ovat tietotekniikan fyysisiä ympäristöjä, joissa määritellään ja hallitaan käytettävät laitteistoresurssit kuten prosessorit, muistia, tallennusvälineitä sekä verkkoyhteyksiä, oheislaitteita ja niihin liittyviä hallinta- ja mittausjärjestelmiä. Ne eroavat ohjelmisto- tai virtuaaliympäristöistä siinä, että ne käsittelevät suoraan fyysistä laitteistokerrosta sekä sen virran, jäähdytyksen ja vikasijaisten komponenttien hallintaa.

Laitteistoympäristöjen hallinta kattaa sekä laitteen BIOS/UEFI-tilat että laiteohjauksen (firmware) sekä erikoisrajapinnat kuten IPMI, iLO, DRAC tai BMC. Näiden avulla voidaan seurata kuntoa, kerätä tilastoja, hallita etäkäyttöä sekä suorittaa huolto- ja päivitystoimia ilman paikallista pääsyä. Yksittäiset ympäristöt voivat olla kiinteästi asennettuja servereitä, tallennusjärjestelmiä, verkkolaitteita sekä upotettuja tai teollisuuslaitteita, joiden toiminta ja turvallisuus ovat kriittisiä.

Käyttökonteksteja ovat datakeskukset, reunalaskenta eli edge-ympäristöt, teollisuuslaitteet sekä korkean suorituskyvyn laskenta ja tutkimuslaitteet. Laitteistoympäristöjen suunnittelussa painotetaan suorituskykyä, luotettavuutta, saatavuutta, energiatehokkuutta sekä kykyä kestää laitteistovirheitä ja jäähdytyksen haasteita. Ylläpidossa tärkeää ovat elinkaaren hallinta, varmuuskopiot, kierrätys ja tietoturvallisuus sekä fyysinen suojaus.

Haasteisiin kuuluvat laitteistojen heterogeenisuus ja nopeasti muuttuva teknologia, energian kulutuksen hallinta, jäähdytysvelvoitteet sekä huolto- ja toimitusvarmuuteen liittyvät riskit. Kehityssuuntia ovat muun muassa edge- ja hybridiympäristöjen kasvu, ohjelmiston ja hallinnan tiivis integrointi sekä tehokkaampi elinkaaren hallinta ja ennakoiva kunnossapito.