mittausjärjestelmiä

Mittausjärjestelmä kuvaa tapaa, jolla mittoja ilmoitetaan, tulkitaan ja verrataan. Se määrittelee käytettävät yksiköt sekä niiden väliset suhteet, ja sen tarkoituksena on mahdollistaa luotettava ja toistettava mittaustulos eri paikoissa ja ajanhetkillä. Hyvin määriteltyjärjestelmä helpottaa kaupankäyntiä, teollista tuotantoa sekä tieteellistä tutkimusta.

Nykyisin maailmanlaajuisesti vallitseva mittausjärjestelmä on SI-järjestelmä (Système International d'Unités). Se pohjautuu seitsemään perusyksikköön: metri (pituus), kilogramma (massa), sekunti (aika), ampeeri (elektrin virta), kelvin (lämpötila), mooli (ainemäärä) ja kandela (valovoima). Näiden yksikköjen välisiä suhteita täydennetään johdannaisilla yksiköillä kuten newton, joule ja pascal. Lisäksi käytetään yleisiä prefiksejä, kuten kilo-, mega-, milli- ja mikro-, joiden avulla ilmoitetaan suuria tai pieniä arvoja käytännöllisellä tavalla.

Maailmassa on lisäksi ollut ja on yhä käytössä vanhempia tai erillisiä järjestelmiä, kuten Yhdysvaltojen customary- ja imperial-yksiköt. SI-järjestelmä on kuitenkin kansainvälisesti vakiinnutettu virallinen mittajärjestelmä, jota sovelletaan tieteessä, viranomaistoiminnassa ja kaupankäynnissä. Historian saatossa on käytetty CGS- ja MKS-järjestelmiä sekä erilaisia maakohtaisia standardeja. Metrologian ja standardoinnin tavoitteena on mittausten jäljitettävyys, kalibrointi ja viranomaisten hyväksyntä.

Metrologiassa ja standardoinnissa toimii itsenäisiä kansainvälisiä elimistöjä kuten BIPM, ISO ja IEC. Perusmittojen määrittelyjen lisäksi korostetaan kalibrointia ja jäljitettävyyttä: mittausten on voitava osoittaa yhteyttä SI-yksiköihin ja niitä dokumentoidaan asianmukaisesti.