laidunnuksen

Laidunnuksen käsite kuvaa laiduntamista, jossa eläinten ruokinta perustuu laidunmaan kasvillisuuteen. Sillä viitataan sekä itse laiduntamiseen käytettyyn maahan että siihen, miten tätä maata hallitaan osana tilan ruokintaa. Laidunnus voidaan toteuttaa sekä lyhytaikaisena että pitkäaikaisena käytäntönä, ja siihen kuuluu usein siirtelyä laidunelta toiselle sekä kasvukunnon ja maan palautumisen huomioiminen.

Etymologisesti termi muodostuu sanasta laidun sekä -nus- affikasta, jolla ilmaistaan prosessi tai tila; näin laidunnus tarkoittaa laiduntamisen prosessia. Laidunnuksen suunnittelussa huomioidaan sekä eläinlajin ja laumakoon asettaminen että kasvu- ja palautumisaikataulut, jotta laidunkasvillisuus säilyy ja maaperä voi palautua laiduntamisen jälkeen.

Käytännössä laidunnusta käytetään tilojen ruokinnassa ja maisemanhoidossa siten, että eläimet saavat rehua laitumelta mahdollisimman tehokkaasti, mutta laidunten palautuminen varmistetaan. Tämä voi tarkoittaa ajallista siirtelyä, eri laidunten vuorottelua ja sopivaa laidunpeitteisyyden ylläpitoa. Hyvin hallittu laidunnus voi edistää maan monimuotoisuutta, maaperän rakenteen säilymistä sekä ravinteiden kiertoa, kun taas liiallinen tai väärin ajoitettu laidunnus voi johtaa maaperän köyhtymiseen, eroosioon ja kasvillisuuden heikkenemiseen.

Laidunnus liittyy tiiviisti kestävän maatalouden käytäntöihin, eläinten hyvinvointiin ja tilan taloudelliseen tehokkuuteen, koska se vaikuttaa sekä rehu- ja energiakustannuksiin että laidunalueiden pitkäaikaiseen tuottavuuteen.