lämpövarastointimenetelmiin

Lämpövarastointimenetelmiin viittaa joukko teknologioita, joilla pyritään keräämään ja säilyttämään lämpöenergiaa myöhempää käyttöä varten. Tämä voi parantaa energiatehokkuutta ja vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Menetelmät voidaan jakaa karkeasti kolmeen päätyyppiin: lyhytaikaiseen, kausittaiseen ja pitkäaikaiseen lämpövarastointiin.

Lyhytaikainen lämpövarastointi, kuten vesitankit, mahdollistaa lämmön keräämisen aurinkokeräimistä tai muista lämmönlähteistä ja sen hyödyntämisen esimerkiksi kodin lämmityksessä tai käyttöveden valmistuksessa saman päivän tai muutaman päivän aikana. Näissä järjestelmissä nestemäinen tai kiinteä väliaine säilyttää lämpöä.

Kausittainen lämpövarastointi on suunniteltu kokoamaan lämpöä pidemmiksi ajanjaksoiksi, tyypillisesti kesäkuukausina, jotta sitä voidaan käyttää talvella. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi suuret maahan kaivetut säiliöt, pohjavesivarastot tai porausreikävarastot. Nämä järjestelmät vaativat huomattavasti suurempia tilavuuksia ja tehokkaampaa eristystä kuin lyhytaikaiset ratkaisut.

Pitkäaikainen lämpövarastointi pyrkii säilyttämään lämpöä kuukausien tai jopa vuosien ajan. Tämän tyyppisiä menetelmiä kehitetään erityisesti suurimittaisiin energiajärjestelmiin, kuten kaukolämpöverkkoihin, joissa pyritään hyödyntämään teollisuuden hukkalämpöä tai geotermistä energiaa. Lämpövarastointimenetelmien valinta riippuu saatavilla olevasta tilasta, energianlähteistä, käyttötarkoituksesta ja taloudellisista tekijöistä.