käyttövarmuutta

Käyttövarmuus eli käytännössä järjestelmän kyky toimia suunnitellusti ilman vikaantumista määriteltyjen olosuhteiden ja aikavälin aikana. Se on osa luotettavuuden laajempaa kokonaisuutta ja korostaa käytön aikana tapahtuvaa toimintakykyä sekä käyttökatkosten minimointia. Käyttövarmuus voidaan tarkastella sekä teknisestä että operatiivisesta näkökulmasta, ja sitä arvioidaan usein osana järjestelmän elinkaaren hallintaa.

Yleisimmät mittarit ovat käytettävyys (availability), keskivertoaikaväli vikaan (MTBF), keskivertoaika korjaamiseen (MTTR) sekä keskivertoaika vian syntymään (MTTF). Käytettävyys kuvaa sitä, kuinka suuri osuus ajasta järjestelmä on toimintakunnossa verrattuna suunniteltuun käyttöaikaan. MTBF ja MTTR antavat tietoa vikaantumisen todennäköisyyksistä sekä siitä, kuinka nopeasti vika saadaan korjattua. MTTF kuvaa uudelleen vian syntymäaikaa ennen ensisijaista vikaantumista, ja näitä mittareita käytetään usein suunnittelussa sekä ylläpidossa.

Käyttövarmuuteen vaikuttavat tekijät ovat suunnittelu ja laatu, valitut komponentit, ohjelmiston oikeellisuus, valmistuslaatu sekä ympäristöolosuhteet. Myös ylläpito, käyttöaika-ennusteet, diagnostiikka ja valvonta sekä muutos- ja riskinhallinta vaikuttavat merkittävästi.

Parantamiskeinoihin kuuluvat järjestelmä- ja komponenttien redundanssi, vikatilanteiden varmistukset (failover, hot-swapping), diagnostiikka ja etävalvonta, ennaltaehkäisevä sekä ennakoiva huolto sekä kattava testaus ja simulointi. Lisäksi suunnittelu- ja arkkitehtuurivetoiset ratkaisut sekä ohjelmistopohjainen robustisuus voivat merkittävästi lisätä käyttövarmuutta.

Käyttövarmuutta sovelletaan teollisuudessa, automaatiossa, IT-järjestelmissä sekä terveydenhuollon laitteissa. Kansainväliset standardit kuten IEC- ja ISO-sovellukset ohjaavat turvallisuus-, luotettavuus- ja elinkaariprosesseja, jotka tähtäävät käytönaikaisen toimintakyvyn parantamiseen ja käyttökatkosten vähentämiseen.