käyttökontekstin

Käyttökontekstin käsite kuvaa tuotteen tai järjestelmän käyttötilanteita: kuka sitä käyttää, mitä tavoitteita sillä on, millaisessa ympäristössä se toimii ja millä välineillä sitä käytetään. Keskeisiä tekijöitä ovat käyttäjäryhmät, tehtävien luonne, fyysiset ja sosiaaliset olosuhteet sekä tekniset rajoitteet kuten laite ja verkkoyhteys. Konteksti voi olla yksilöllinen tai kollektiivinen, ja se voi muuttua ajan myötä.

Käyttökontekstin ymmärtäminen ohjaa suunnittelua ja kehitystä. Se parantaa käytettävyyttä, saavutettavuutta, turvallisuutta ja suorituskykyä sekä auttaa valmistautumaan poikkeustilanteisiin. Kansainvälisissä ohjeistuksissa konteksti määritellään usein käyttäjien, tehtävien ja ympäristön kokonaisuutena, jossa tuotteeseen liittyvät toiminnot realisoituvat.

Esimerkkejä kontekstista: mobiilisovellus, jota käytetään kävellessä kaupungin kaduilla, vaatii suuria ja selkeitä käyttöliittymäelementtejä sekä tilan antamia rajoituksia; lääketieteellinen laite, joka on tarkoitettu hätätilanteisiin, tarvitsee nopeita, virheettömiä toimintoja; toimistossa käytettävä tietojärjestelmä sopeutuu useisiin samanaikaisiin tehtäviin ja laajaan näyttötarjontaan.

Menetelmät kontekstin kartoittamiseen ovat havainnointi, haastattelut, tehtävä- ja käyttöanalyysit, scenariotyöskentely sekä personat. ISO-standardeissa, kuten ISO 9241-210, korostetaan, että käyttötilanteen ymmärtäminen on olennainen osa käyttäjäkeskeistä suunnittelua. Haasteita voivat olla kontekstin vaihtelu, yksityisyyden suoja, kulttuurilliset erot ja tekniset rajoitteet.