käytettävyysarvioinnin

Käytettävyyden arviointi on menetelmä, jolla arvioidaan tuotteen, palvelun tai järjestelmän käytettävyyttä eli sitä, miten helposti, tehokkaasti ja mielekkäästi käyttäjä voi saavuttaa tavoitteensa. Tavoitteena on tunnistaa käytettävyyden ongelmat ja tukea suunnittelua sekä parantaa käyttäjäkokemusta.

Käytettävyyden arvioinnissa käytetään monenlaisia menetelmiä. Yleisimmät ovat heuristinen arviointi, käytettävyystestaus (esimerkiksi tehtäväperusteinen testaus ja think-aloud -menetelmä), kognitiivinen walkthrough sekä kontekstuaalinen tutkimus. Lisäksi voidaan kerätä palautetta kyselyillä ja luotettavilla mittareilla, kuten System Usability Scale (SUS). Valinta ja yhdistäminen riippuvat projektin vaiheesta, resursseista ja riskeistä.

Prosessi etenee tyypillisesti siten, että määritellään tavoitteet ja kohdeyleisö, valitaan sopivat menetelmät ja osallistujat, suunnitellaan tehtävät sekä testaus- tai haastattelutilanteet, kerätään ja analysoidaan data, ja lopuksi laaditaan raportti sekä annetaan konkreettiset parannusehdotukset. Tulokset voivat ohjata iterateeraavaa suunnittelua: prototyyppien ja ohjelmiston kehityksen aikana arviointi toistuu pienin askelin.

Käytettävyyden arviointi soveltuu sekä varhaisten prototyyppien että tuotteen elinkaaren loppuvaiheiden tueksi. Se on erityisen tärkeää kriittisten tehtävien sekä moninaisen käyttäjäjoukon, mukaan lukien saavutettavuusnäkökulmat, huomioimisessa.

Standardit ja viitekehykset ohjaavat arviointia. ISO 9241-11 määrittelee käytettävyyden käsitteet (tehokkuus, tehokkuus ja tyytyväisyys). Muita relevantteja standardeja ovat IEC 62366-1 lääketieteellisten laitteiden käytettävyys ja alakohtaiset parhaat käytännöt. Käytettävyyden arviointi ei korvaa kokonaisvaltaista käyttäjäkeskeistä suunnittelua, mutta se tarjoaa systemaattisen keinoarvonlaadun parantamiseen.