kyynelkalvon

Kyynelkalvo on silmän etuosan ohut nestepinnoite, joka peittää sarveiskalvoa ja sidekalvoa. Se on välttämätön näön kannalta, koska se muodostaa kosteuden, mahdollistaa tasaisen optisen pinnan ja suojaa silmää vierasesineiltä sekä mikrobien hyökkäyksiltä. Kalvo uusiutuu jatkuvasti räpytyksen avulla ja on herkkä ympäristötekijöille.

Perinteisesti kyynelkalvo jaetaan kolmeen kerrokseen: uloin lipidikerros, keskimmäinen vesikerros ja sisin mucinikerros. Lipidikerros koostuu meibomian rauhasista erittyvistä lipideistä ja vähentää haihtumista. Vesikerros muodostaa suurimman osan tilavuudesta ja toimittaa vettä, elektrolyyttejä sekä ravinteita. Mucinikerros, joka muodostuu goblet-soluista sidekalvon pinnalle, auttaa kosteuden tasaisaa jakautumista ja parantaa nesteen tarttumista silmäpintaan.

Keskeinen osa kyynelkalvoa on sen koostumuksen tasapainoinen säätely. Räpytys levittää kalvon tasaisesti silmän pinnalle ja ylläpitää sen stabiiluutta. Kalvo sisältää antimikrobisia tekijöitä, kuten lysozyma, lactoferriiniä ja IgA:ta, jotka auttavat torjumaan bakteerien tunkeutumista. Häiriöt voivat johtaa kuivasilmään tai liialliseen haihtumiseen, mikä heikentää näköä ja aiheuttaa ärsytystä.

Diagnoosissa ja tutkimuksessa käytetään kliinisessä silmäsairauksien hoidossa menetelmiä kuten TBUT (tear breakup time), Schirmerin testi, tear osmolariteetti sekä värjäykset fluoresoivalla fluoresiini- ja lissamine green -värjäyksellä. Yleisiä tiloja ovat kuivasilmäisyys, Meibomian rauhasen toimintahäiriö (MGD) ja Sjögrenin oireyhtymä, jotka vaikuttavat kyynelkalvon vakauteen ja silmän hyvinvointiin.

---