kyllästyneisyys

Kyllästyneisyys on subjektiivinen tunne, joka syntyy, kun yksilö kokee ettei ympäristö tai tehtävät tarjoa riittävästi kiinnostusta herättäviä tai merkityksellisiä virikkeitä. Siihen liittyy usein alentunut motivaatio, vähäinen vire ja kokemus siitä, ettei tilanne kannusta toimintaan. Kyllästyneisyyden ilmiö voi ilmetä tilanneperäisenä lyhytaikaisena kokemuksena tai kroonisesti, jolloin kyseessä voi olla piirteen kaltainen taipumus.

Taustalla ovat moninaiset tekijät: monotonia ja virikkeiden puute, tehtävän liiallinen yksinkertaisuus tai liian suuri vaativuus sekä autonomia- tai kontrollin tunteen puute. Tutkimukset ovat osoittaneet yhteyksiä motivaatioon, vireystilaan sekä unenlaatuun, ja myös persoonallisuuspiirteet voivat vaikuttaa yksilön herkkyyteen kokea kyllästymistä.

Kyllästyneisyys voi vaikuttaa sekä oppimiseen että työ- ja vapaa-ajan toimintaan: se heikentää sitoutumista, suoritusmotivaatiota ja oppimiskykyä, sekä lisätä mielialan vaihtelua ja tyytymättömyyttä. Pitkittyneenä se voi liittyä riskikäyttäytymiseen ja sosiaalisesta vetäytymiseen.

Hallintakeinot vaihtelevat: virikkeiden vaihto ja tehtävien rakenteen muokkaaminen, mahdollisuus valita tehtäviä sekä mielekkäiden tavoitteiden asettaminen. Psykologisia keinoja, kuten mindfulness, sekä fyysinen aktiivisuus voivat auttaa. Koulutuksessa ja työpaikoilla autetaan lisäämällä autonomiaa, merkityksellisyyden kokemusta ja vuorovaikutusta, mikä voi vähentää kyllästymistä.

Tutkimuksessa käytetään usein itsearviointikyselyitä, kuten Boredom Proneness Scale, sekä muita kulttuurisesti sovitettuja mittareita.