kvantitatiivisuus

Kvantiatiivisuus viittaa tutkimus- ja analyysitapaan, jossa painopiste on numeerisessa datassa, mittauksessa ja tilastollisessa käsittelyssä. Se pyrkii kuvaamaan ilmiöitä objektiivisesti ja yleistettävästi suurten otosten avulla sekä hypoteesien testauksen ja mallintamisen kautta.

Keskeisiä piirteitä ovat operatiivinen määrittely, standardoidut mittarit, numeeriset mittayksiköt sekä tilastollinen päättely. Aineistot ovat usein määrällisiä ja mahdollistavat vertailut: kyselyt, kokeet, rekisteritiedot sekä muut tilastollisesti kerätyt datalähteet. Menetelmät kattavat kuvailevan tilastotiedon, syy-seuraus-yhteyksien arvioinnin ja ennustamisen: regressioanalyysi, korrelaatio, varianssianalyysi, faktorianalyysi sekä aikasarja- ja ekonometriset mallit.

Edut include: mahdollisuus testata hypoteeseja, tehdä yleistyksiä suureen populaatioon, vertailla ryhmiä ja ennustaa ilmiöitä suurilla otoksilla sekä saavuttaa toistettavuutta ja objektiivisuutta mittausten avulla. Rajoitteisiin kuuluvat kontekstin puute ja syvällisen merkityksen jääminen vähäiseksi, riippuvuus mittareiden validiteetista ja reliabiliteetista sekä riskit, että monimutkaiset tai kulttuurisesti muuttuvat ilmiöt eivät mahdu helposti kvantitatiivisiin malleihin. Lisäksi mittaaminen voi aiheuttaa vääristymiä, jos operatiivinen määrittely on epäjohdonmukainen.

Kvantitatiivisuus liittyy historiallisesti positivismiin ja empirismiin. Sillä on keskeinen asema monissa luonnontieteissä sekä sosiaali- ja käyttäytymistieteissä, usein täydentäen laadullisia lähestymistapoja sekoitetuissa tutkimusasetelmissa.