kuultavuutta

Kuultavuus on äänen havainnointikykyä kuvaava käsite, jolla tarkoitetaan sitä, missä määrin kuuntelija havaitsee ja erottuu ääni tietyssä ympäristössä. Se muodostuu sekä äänilähteen fysikaalisista ominaisuuksista (esimerkiksi voimakkuus, taajuuskoostumus) että vastaanottajan kuuloalttiudesta sekä ympäristön akustisista oloista. Käytännössä kuultavuus määrittää, kuinka hyvin viestintä, musiikki tai muu ääni on kuultavissa ottaen huomioon taustamelun, kaiun ja etäisyyden vaikutukset.

Faktorit, jotka vaikuttavat kuultavuuteen, voidaan jaotella sekä fysikaalisiin että kuulon kannalta relevanteihin tekijöihin. Tärkeimpiä ovat äänen ja taustamelun SNR (signaali häiriö suhde), tilan akustiset ominaisuudet kuten kaiunta-aika (RT60) ja tilan tiloihin liittyvä resonanssi, sekä äänilähteen taajuusvaste. Lisäksi yksilölliset tekijät, kuten kuulon herkkyys ja mahdollinen kuulovamma, sekä kuulijan etäisyys äänilähteestä vaikuttavat kuultavuuteen.

Mittaukset ja arviointi voivat olla sekä subjektiivisia että objektiivisia. Subjektiivisissa tutkimuksissa kuuntelijat arvioivat esimerkiksi puhe- tai musiikkijakson ymmärrettävyyttä ja havaittua voimakkuutta. Objektiivisissa mittauksissa käytetään muun muassa standardoitujen äänilähteiden ja mittausmenetelmien avulla asetettujen kuunteluolosuhteiden analysointia sekä mittauksia kuten signaali-häiriö-suhteen ja taajuusvasteen tarkastelua.

Kuultavuus on keskeinen käsite sekä akustiikassa että äänitekniikassa. Se vaikuttaa tilasuunnitteluun, kuulokkeiden ja kaiuttimien suunnitteluun, puheentunnistukseen sekä yleiseen viestinnän ja kuuluvuuden laatutasoon.