taustamelun

Taustamelu on ympäristössä vallitsevaa häiritsevää äänimelua, joka ei ole osa tavoiteltua signaalia. Se muodostaa tilan äänimaiseman pohjan ja voi heikentää puheen tai musiikin erottuvuutta sekä vaikuttaa hyvinvointiin. Taustamelu voi olla tasainen humina tai vaihteleva äänenkoodaus, ja sen voimakkuus määritellään desibeleinä sekä äänenpainetasostaA-Weighting-llä.

Lähteet taustamelulle ovat moninaiset. Liikenteen äänet kuten autot, junat ja lentokoneet; rakennusten ja ilmanvaihtojärjestelmien humina; teollisuus, hissit sekä ihmiset ja kotitalouslaitteet voivat kaikki lisätä taustamelua käytännön tiloissa.

Mittaaminen ja mittarit. Taustamelua kuvataan usein Leqilla, eli aikakeskiarvolla, ja käytetään A-painotettua äänitasoa (dB(A)). Muita huomioitavia suureita voivat olla Lmax ja Lmin sekä tilakohtaiset mittaukset. Puheentunnistuksessa ja tilojen akustiikassa korostuu signaali-kohinasuhde (SNR).

Vaikutukset. Taustamelu voi heikentää kommunikaatiota, vähentää kuuntelun tarkkuutta ja häiritä keskittymistä. Se voi vaikuttaa myös unenlaatuun ja yleiseen hyvinvointiin; pitkäaikainen altistus on yhdistetty stressi- ja väsymysvaikutuksiin.

Hallinta. Taustamelun hallinta perustuu akustiseen suunnitteluun: käyttämällä ääniabsorboivia materiaaleja, parantamalla tilojen akustista eristystä ja sisäistä meluntorjuntaa, valitsemalla hiljaisia laitteita sekä toteuttamalla äänieristys- ja tärinänvaimennustoimia ilmanvaihdossa ja koneissa.

Regulaatio ja standardit. Taustameluun liittyvät mittaukset ja suunnittelun tavoitearvot ovat osa Euroopan unionin ympäristöäänioiden direktiivejä, kuten 2002/49/EC, sekä kansallisia rakennus- ja ilmanvaihtosäädöksiä. Kansainväliset standardit, esimerkiksi ISO-standardeilla, muodostavat puitteet mittauksille ja arvioinneille sekä sisä- ja ulkotiloihin liittyvälle akustiselle suunnittelulle.