äänitasoa

Äänitaso on fysikaalinen suure, joka kuvaa äänen paineen energian tasoa suhteessa referenssipaineeseen. Suomessa ja kansainvälisesti sitä mitataan desibeleinä (dB). Viitepaine ilman tilanteessa on 20 mikroaallon, ja mittakaava on logaritminen: pienet muutokset voivat merkitä suuria muutoksia käytännön kokemuksessa.

Äänitasoja ilmaistaan usein A-painotettuna, jolloin mitattu arvo kuvaa ihmiskorvan herkkyyttä paremmin. Yleisiä käsitteitä ovat L_A, L_Aeq,T sekä L_Amax. L_Aeq,T on jatkuva yhtä suuri kuin kertojaändin keskiverto äänitaso ajanjaksolla T; L_Amax kuvaa hetkellistä huippua. Eri aikavaiheet ja painotukset antavat joustavuutta kuvaamaan sekä jatkuvaa että hetkittäistä melua. Samalla voidaan käyttää kokoelmallisia mittauksia kuten dB(C) tai ilman painotettua arvoa.

Mittaamiseen käytetään äänitasomittaria, joka sisältää mikrofonin, kalibroinnin ja ohjelmiston arvojen laskemiseen. Tyypillisiä asetuksia ovat aikapainotukset FAST (nopeampi, noin 125 ms) ja SLOW (hidas, noin 1 s) sekä A-painotus; näitä voidaan käyttää erikseen tai yhdessä. Mittauksia voidaan suorittaa sekä ympäristö- että sisätiloissa tilojen tai melutason arvioimiseksi sekä työympäristöissä turvallisuus- ja altistusohjeiden laatimiseksi.

Sovelluksia ja standardeja ovat sekä ympäristö- että työterveyslaadut. Kansainväliset standardit IEC 61672-1 ja siihen liittyvät, sekä ISO 1996-1 määrittelevät äänitasomittareiden suorituskyvyn ja mittausmenetelmät. Euroopassa käytetään lisäksi direktiivejä kuten EU:n ympäristömeludirektiivit. Tyyppisiä mittausarvoja ovat esimerkiksi päivittäinen, illan ja yön aikaisten tasojen yhdistelmät kuten L_den. Yleisiä kuulon suojaa koskevia esimerkkejä ovat toimistotason noin 40–60 dB(A) sekä vilkas liikenne noin 70–90 dB(A).

Lyhyesti: äänitaso kuvaa äänen voimakkuutta, mitataan dB-mittauksin A-painotuksella, ja sen tuloksia tulkitaan standardien sekä sovellettujen ohjeiden mukaan eri käyttökohteissa.

---