havainnointikykyä

Havainnointikyky on yksilön kyky vastaanottaa, erottaa ja tulkita aisteista saatuja tietoja sekä muodostaa havaintojen perusteella tilannekäsitys. Se kattaa tiedon keräämisen eri aisteista ja tämän tiedon yhdistämisen sekä tulkinnan, jotta ympäristöön liittyvät tapahtumat voidaan hahmottaa ja ohjata toimintoja.

Havainnointikyky voidaan jakaa osa-alueisiin. Visuaalinen havainnointi tarkoittaa muotojen, kontrastien ja liikkeen havaitsemista sekä kokonaistilanteen näkemistä. Auditiivinen havainnointi kattaa äänten lähteiden paikantamisen, puheen ja taustamelun erottelun. Sensorinen integraatio kuvastaa useamman kuin yhden aistin tiedon yhteensovittamista.

Kehitys ja vaihtelu: havainnointikyky on osittain perinnöllinen mutta vahvistuu harjoittelulla ja kokemuksella. Ikä, koulutus sekä toiminta-ala vaikuttavat siihen, miten tarkka havainnointi on. Tilapäiset tekijät kuten väsymys, vireystila ja stressi voivat heikentää sitä.

Arviointi ja käyttökohteet: havainnointikykyä mitataan tehtävillä, joissa on otettava nopeasti huomio yksityiskohtia, erotettava kohteita ja tehtyjä päätöksiä. Sillä on keskeinen merkitys liikenteessä, urheilussa, lääketieteessä, suunnittelussa ja taiteen lisäksi arjessa. Liittyviä käsitteitä ovat tarkkaavaisuus, kognitiivinen käsittely ja muististrategiat.