kustannusvertailut

Kustannusvertailut ovat taloudellisia analyyseja, joiden tarkoituksena on vertailla eri vaihtoehtojen kustannuksia määritellyn aikavälin yli. Ne painottavat kokonaiskustannuksia (elinkaarikustannukset) eikä pelkkää hankintahintaa, jotta päätöksiä voidaan arvioida kokonaisvaikutusten perusteella. Niitä sovelletaan laajalti julkisissa hankinnoissa, investointiprojekteissa sekä yksittäisten tuotteiden tai palveluiden valinnoissa.

Keskeistä on tunnistaa kustannuserät kuten alkuinvestointi, käyttökustannukset, huolto, energian kulutus, poistoja, rahoituskustannukset sekä hävittäminen. Tulokset voidaan esittää elinkaarikustannuksena (LCC) tai netton nykyarvona (NPV). Käytetään myös vertailuja, kuten kokonaiskustannuslaskentaa, elinkaarianalyysia ja joskus kustannus-tehokkuusvertailua. Datan laatu ja oletukset vaikuttavat tulosten luotettavuuteen, ja siksi lähdeviitteet sekä herkkyysanalyysit ovat keskeisiä.

Prosessi etenee yleensä seuraavasti: määritellään tavoite ja aikahorisontti, kerätään vaihtoehdot, tunnistetaan ja laskelmoidaan kustannukset, diskontataan ne, verrataan tulokset, ja suoritetaan herkkyystarkastelu sekä raportoidaan oletukset ja epävarmuudet. Vertailussa voidaan huomioida myös ei-taloudellisia vaikutuksia, kuten ympäristö- tai käytettävyysnäkökulmia, jos ne voidaan rahallistaa tai muuten ottaa huomioon.

Soveltuvuus ja rajoitteet: kustannusvertailuja käytetään energiajärjestelmien, ICT- sekä rakennus- ja infrastruktuurihankkeissa sekä terveydenhuollossa. Rajoitteita ovat datan saatavuus, epävarmuudet sekä mittaustapojen subjektiivisuus, ja joskus ei-taloudellisten vaikutusten riittämätön huomiointi.

Lopuksi kustannusvertailut tukevat päätöksentekoa, mutta tulokset ovat osa kokonaisarviointia. Yhteydet elinkaarianalyysiin, kustannus-hyötysuhdearviointiin ja laajempaan toteutusvaikutusten arviointiin voivat parantaa päätösten läpinäkyvyyttä.