kuparipinnoitus

Kuparipinnoitus on pintakäsittelymenetelmä, jossa kappaleen pinnalle muodostetaan kuparikerros. Yleisin tavoite on parantaa sähkön ja lämmön johtavuutta, lisätä korroosionkestävyyttä sekä tarjota kiiltävä, tasainen pinta. Pinnoitus on sekä tekninen että koristeellinen: elektroniikkakomponenteissa, liitosjytyttämien ja aksiaalien suojaamisessa sekä erilaisten mekanisten osien pinnoittamisessa.

Prosessi koostuu esikäsittelystä, itse pinnoituksesta ja jälkikäsittelystä. Esikäsittelyyn kuuluu rasvanpoisto, puhdistus sekä pinnan aktivoiminen tarttumisen varmistamiseksi. Itsenäisenä menetelmänä kuparin pinnoitus on yleisimmin elektrolyyttinen: kappale upotetaan kuparisulfaattia tai muuta kuparia sisältävää elektrolyyttiliuosta, ja virtapiiri muodostaa kinetiikan avulla kuparin tarttumisen pintaan. Tämän lisäksi on käytössä kemiallisia ei-elektrolyyttisiä vaihtoehtoja, joissa kupari kiinnittyy pintaan kemiallisen reaktion seurauksena. Pinnoitusliuoksissa käytetään usein Watts-tyyppisiä liuoksia sekä lisäaineita, jotka parantavat kiiltoa, tasaista paksuutta ja pinnoitteen laatua.

Pinnoitteen paksuus ja laatu riippuvat käyttötarkoituksesta: esimerkiksi elektroniikkakomponenteissa pinnoite voi olla mikrometrien luokkaa, kun koriste- tai suojauspinnoitteet voivat olla paksumpia. Laadunvalvonta sisältää paksuuden mittauksen, mikrohabitusten tarkastelun sekä pinnan tasaisuuden arvioinnin.

Ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdissa korostetaan asianmukaisia käsittely- ja jätevesijärjestelyjä sekä valvottua säilytystä ja käsittelyä, sillä kupari- ja kemikaalihaitat voivat aiheuttaa ympäristö- ja terveysriskejä. Nykyaikaiset prosessit suosivat syanidittöjä liuoksia ja näiden käytäntöjen noudattamista.