kroonistoksikologiaan

Kroonistoksikologia on toksikologian ala, joka keskittyy aineiden pitkäaikaisiin ja toistuvaan altistumiseen liittyviin terveysvaikutuksiin. Tutkimus kattaa sekä ihmisten että eläinten sekä ympäristöperäiset vaikutukset ja pyrkii ymmärtämään, miten pienetkin annokset voivat kumuloitua ajan myötä ja johtaa kroonisiin sairauksiin, kuten maksa- ja munuaisvaurioihin, endokriinien toiminnan häiriöihin tai karsinogeneesiin.

Menetelmät ja lähestymistavat kroonistoksikologiassa yhdistävät toksikologiset kokeet, epidemiologiset tutkimukset sekä mekanistisen tiedon. Pitkäaikaiset eläinkokeet ja karcinogenisiteetit sekä kehitys- ja lisääntymistoksisuus voivat olla keskeisiä. Lisäksi käytetään biomarkkereita, farmakokineettista tietoa ja kumulatiivisia stressitason mittauksia, sekä alentamistason (NOAEL) ja havaittu korkea (LOAEL) sekä malli- tai benchmark dose (BMD) -lähestymistapoja riskinarvioinnissa. Aineiden turvallinen käyttö määritellään suhteessa kumulatiiviseen altistumiseen sekä yksilön vaihteluihin.

Regulatiivisesti krooninen toksisuus on keskeinen osa riskinarviointia useissa säädöksissä, kuten EU:n REACH-ohjelmassa sekä kansainvälisissä standardeissa. Tavoitteena on määrittää turvalliset raja- tai altistusrajat, tunnistaa herkät populaatiot sekä vähentää kroonisia terveysriskejä.

Haasteisiin kuuluvat eläinkokeiden eettiset kysymykset, joihin vastataan kehittämällä vaihtoehtoisia malleja kuten in vitro-, organoid- ja in silico -menetelmiä, sekä parantamalla epidemiologista todistusaineistoa ja yksilöllistä herkkyyttä kuvaavaa riskinarviointia. Kroonistoksikologia kehittyy jatkuvasti yhdistämällä perussäätelytiedon, mekanistisen toksikologian ja epidemiologian paremman yhteentoimivuuden.