kromatografiseen

Kromatografinen, verbinvaiheessa käytetty muoto kromatografiseen, viittaa kromatografian periaatteisiin, menetelmiin ja niiden sovelluksiin. Kromatografia on erottelutekniikka, jossa seos jaetaan sen komponentteihin niiden erilaisten jakautumien perusteella kiinteän ja liikkuvan vaiheen välillä.

Periaate perustuu siihen, että erillaiset yhdisteet jakautuvat erilaisilla fiziokemiallisilla ominaisuuksilla kiinteän ja liikkuvan vaiheen välillä. Eri erottelukoneistot voivat perustua partitioniin (liuottimen ja kiinteän vaiheen välinen jakautuminen), adsorptioon, koon perusteella tapahtuvaan erotteluun, ioninvaihtoon tai affiniteettiin. Tämä mahdollistaa monien yhdisteiden erottamisen sekä analysoinnin että puhdistamisen tarkoituksiin.

Kromatografiaa on useita muotoja. Kaasukromatografia (GC) käyttää kaasumaista liikkuvaa faasia ja kiinteää tai in situ nestettä kiinnittämään yhdisteet, kun taas nestekromatografia (LC) käyttää nestettä liikkuvana faasisena. Nestekromatografiaan sisältyvät korkean suorituskyvyn nestekromatografia (HPLC) ja sen kehitetyt muodot, kuten UHPLC. Muita erottelumenetelmiä ovat esimerkiksi ioninvaihtokromatografia ja kiinteän faasin erottelutekniikat.

Kromatografiaa käytetään laajasti analyyttisessä kemian, biokemian, ympäristötutkimuksen, elintarviketeollisuuden ja farmasian aloilla. Tyypillisiä sovelluksia ovat pitoisuuksien ja puhtauden määrittäminen sekä yhdisteiden erottelu laboratorio- tai valmistusprosesseissa.

Käytännössä kromatografinen analyysi koostuu yleensä kolonnista, neste-/kaasujärjestelmästä, injektio- ja detektorijärjestelmästä sekä datankeruusta ja tulkinnasta. Kromatografian historia alkoi 1900-luvun alussa Mikhail Tsjvetin työstä, ja sittemmin menetelmä on kehittynyt monipuoliseksi työkaluksi kemian ja biologian tutkimuksessa.