erottelutekniikat

Erottelutekniikat ovat prosesseja, joissa komponentteja erotetaan tai puhdistetaan perustuen erilaisten fyysisten tai kemiallisten ominaisuuksien eroon. Niiden tavoitteena on puhdistaa tai eristää halutut aineet epäpuhtauksista sekä mahdollistaa aineiden jakaminen tuotanto- ja analyysivaiheissa. Erottelutekniikat voidaan nähdä eri periaatteiden mukaan, ja ne katetaan sekä fysikaalisia että kemiallisia mekanismeja.

Päätyyppejä ovat muun muassa fyysiset menetelmät kuten suodatus, laskeutuminen ja sentrifugointi; lämpöperusteiset menetelmät kuten tislaus ja haihdutus; liuottimen uuttaminen; sekä kalvotekniikat, joihin kuuluvat ultrafiltraatio, nanofiltraatio ja käänteisosmoosi. Lisäksi kemialliset erotusmenetelmät kuten adsorptio ja desorptio sekä kemialliset ja analyyttiset erotusmenetelmät kuten kromatografia sekä elektroforeesi ja kiteytys.

Sovellukset ja valinta riippuvat halutusta erotusasteesta, tuotantokapasiteetista, kustannuksista sekä käsiteltävien aineiden ominaisuuksista. Erottelutekniikoita hyödynnetään laajasti teollisuudessa kuten kemian-, elintarvike-, ympäristö- ja lääkealalla sekä laboratorioissa erottelun ja analyysin peruste-

pelinä. Tekniikan valinta huomioi energian tarvetta, prosessin skaalautuvuutta, puhdistettavan aineen herkimpiä ominaisuuksia sekä lopullisen tuotteen vaatimukset.