kriisitoiminnassa

Kriisitoiminnassa tarkoitetaan toimintaa, jolla yhteiskunta varautuu, reagoi ja toipuu erilaisista vakavista häiriötilanteista ja uhkista. Se kattaa sekä ennaltaehkäisyn että varautumisen sekä operatiivisen reagoinnin ja palautumisen. Kriisitoiminta rakentuu julkisen sektorin, yksityisen sektorin sekä kansalaisten väliseen yhteistyöhön, ja sen tavoitteena on turvata elintärkeät palvelut, suojella väestöä sekä minimoida taloudelliset ja sosiaaliset haitat.

Toiminnan keskeisiä vaiheita ovat riskinarviointi ja valmiusharjoitukset, kriisinhallintasuunnitelmat sekä kapasiteettien varmistaminen. Kun kriisi ratkeaa tai eskaloituu, muodostuu tilannekuva, ja päätöksenteko sekä operatiivinen johtaminen järjestetään usein yhteisten johtokeskusten tai tilannekeskusten kautta. Toiminta perustuu poikkihallinnolliseen yhteistyöhön, jolla vastataan sekä paikallisiin että alueellisiin ja valtakunnallisiin tarpeisiin.

Keskeisiä toimijoita ovat kunnat ja aluehallinto, pelastuslaitokset, poliisi, sosiaali- ja terveysorganisaatiot, puolustusvoimat sekä julkiset ja yksityiset palveluntuottajat, energia- ja vesihuoltoyritykset sekä järjestöt. Kansainvälinen sekä rajat ylittävä yhteistyö voi kuulua kriisitoiminnan osaksi.

Kriisiviestintä, tiedonhallinta ja sidosryhmien koordinointi ovat kriittisiä. Viestinnässä korostuvat selkeys, läpinäkyvyys ja oikea-aikaisuus sekä asukkaiden ohjaaminen. Kriisitoiminta kehittyy jatkuvasti digitalisaation ja muuttuvien uhkakuvien myötä, mikä lisää tarvetta standardoituihin prosesseihin ja harjoitteluun.