korostuksena

Korostuksena on suomen kielen essiivimuoto sanasta korostus, ja sen perusmerkitys on "as emphasis" tai "in the capacity of emphasis". Essiivi (päätteeltään -na/-nä) ilmaisee tilapäisen tilan tai roolin, joten korostuksena käytetään kuvaamaan, että jokin sanallinen, visuaalinen tai kuulollinen painotus toimii korostuksena eikä pysyvänä ominaisuutena.

Käyttökontekstit ja merkitys

Korostuksena esiintyy usein puhuttuun tai kirjoitettuun kielen tarkennuksena, kun halutaan osoittaa, että jokin osa viestistä on tarkoitettu nimenomaan painottamaan asiaa. Esimerkiksi kirjoitetussa tekstissä voidaan todeta, että sana tai ilmiö on asetettu esille korostuksena luonnollisesti käyttämällä typografiaa (lihavointi, kursivointi, suurennettu alkukirjain) tai asettelua. Puheessa korostuksena voi viitata sanojen intonaatioon, äänenkorkeuteen tai voimakkuuteen, jolla tiettyä kohtaa painotetaan.

Suhteet ja terminologiapainot

Korostuksena liittyy läheisesti korostus-terminologiaan: korostus tarkoittaa yleisemmin painotusta tai korostamista, korostaminen on tämän toiminnan tekemistä, ja essive-tapa ilmaisee tilapäisen roolin. Tieteen-, opetuksen ja kielitaidon kontekstissa korostuksena on kuvaileva käsite, joka auttaa erittelemään, miten viestissä korostetaan tiettyä osaa sisällöstä.

Yhteenveto

Korostuksena on essiivimuoto, joka kuvaa sitä, että jokin elementti toimii korostuksena – syntaktisesti rooli- tai tilapäisenä tilana, käytännössä tapa kiinnittää huomiota viestissä tai puheessa.