koreografiaan

Koreografia on tanssin ja performanssin suunnittelun taide. Siinä luodaan liikkeiden järjestys ja ajoitus tilan ja musiikin kanssa siten, että teos välittää idean, tarinan tai tunnekokemuksen. Etymologisesti sana juontaa juurensa kreikkalaisista sanoista chorós (tanssi) ja graphein (kirjoittaa).

Koreografian keskeisiä elementtejä ovat liikkeen muoto, rytmitys, tilallinen asettuminen, dynamiikka ja vuorovaikutus esiintyjien välillä. Planissa huomioidaan sekä visuaalinen että auditiivinen vaikuttavuus sekä usein tarinallinen tai konseptuaalinen tavoite. Prosessi sisältää idean kehittämisen, musiikin valinnan, tilan huomioimisen sekä lavastus- ja pukusuunnittelun mahdollisuudet. Esiintyjien ohjaaminen ja yhteistyö muiden suunnittelijoiden kanssa on tavallinen osa koreografian työtä.

Käytettyjä työskentelymenetelmiä ovat muun muassa improvisaatio ideoinnin tukena sekä käsikirjoituksen, luonnosten tai notaatiojärjestelmän kautta tehty suunnittelu. Kansainvälisiä notaatiojärjestelmiä, kuten Laban Movement Analysis ja Benesh Movement Notation, käytetään liikkeen tallentamiseen ja toistettavuuden varmistamiseen. Koreografia voi toteutua abstraktina visuaalisena ilmaisuna tai narratiivisena kertomuksena, jossa liike on keskeinen kerronnan väline.

Koreografiaun tyylejä ovat baletti, nykytanssi, tanssiteatteri sekä katutanssi ja musikaalinen esittäminen. 1900-luvulla modernin tanssin kehitys sekä kokeelliset suuntaukset laajensivat käsitystä siitä, mitä liikekielellä voidaan ilmaista. Nykykontekstissa koreografiaa syntyy yleisötilanteissa teatterin, elokuvan, paikkasidonnaisten teosten ja yhteisöllisten projektien yhteydessä, ja se muokkaa esiintymiskokemusta monin tavoin.