kontaktipinnoista

Kontaktipinnoilla tarkoitetaan pinnoitteita, joita käytetään sähköliittimien ja kontaktipinien pinnalla. Niiden tehtävänä on parantaa kosketusjohtavuutta, suojata hapettumiselta sekä lisätä kulutuskestävyyttä ja luotettavuutta erityisesti kosteissa tai mekaanisessa käytössä.

Yleisimmät pinnoitteet ovat kultapinnoite (Au), nikkelikerros (Ni) sekä niiden yhdistelmät. Kultapinnoite antaa erinomaisen kosketus- ja korroosionkestävyyden, mutta on kallis. Ni toimii diffuosion esteenä ja pohjakerroksena kultapinnalle. Tin- ja tin-sinkkipinnoitteet (Sn, Sn-Cu) ovat kustannustehokkaita, mutta voivat olla alttiita korroosiolle ja tin-frettingille. Joissain sovelluksissa käytetään myös hopeaa (Ag) tai palladium-nickel (PdNi) -pinnoitteita. Erikoistapauksissa käytetään myös PVD-pinnoitteita, kuten TiN tai kromi.

Pinnoitteet saavutetaan useilla menetelmillä, kuten elektrolyyttisellä kultauksella, immersion gold -pinnoituksella, kemiallisella displacement -menetelmällä sekä ENIG-tekniikalla (electroless Ni, immersion Au). Erikoissovelluksissa voidaan hyödyntää myös muita kestävyyttä lisääviä pinnoitteita.

Suunnittelussa huomioidaan käyttöympäristö, mekaaninen kuormitus ja kustannukset; pinnoitteen paksuus vaikuttaa liitäntöjen kestävyyteen ja kosketusresistanssiin. Riskitekijöitä ovat frettaus, korroosio ja tinin mahdollinen degradoituminen; käyttöturvallisuus- ja luotettavuustestit ovat osa laitevalmistuksen osa-alueita.

Kontaktipinnoitteita käytetään laajalti teollisuusliittimissä, autoteollisuudessa, tietoliikenne- ja sähkölaitteissa sekä ilmailussa. Valinta perustuu standardeihin, toimittajien suosituksiin sekä luotettavuus- ja ympäristövaatimuksiin; yleisiä viitteitä ovat IPC- ja IEC-sarjat.