konjugaatioille

Konjugaatio, kielitieteellinen termi, viittaa verbin taivutussääntöjen järjestelmälliseen kokonaisuuteen, jonka mukaan verbi saa erilaisia muotoja. Suomen kielessä verbinsä tuotetaan useisiin konjugaatioihin tai konjugaatio-luokkiin; yleisesti puhutaan neljästä päälajista. Jokaisella luokalla on omat tunnusomaiset toimintatapansa, kuten infinitiivin loppu ja runkosermeissä tapahtuvat taivutuksenvaihtelut, jotka määräävät mm. preesensin, imperfektin, konditionaalin,partisiipit sekä nimen- ja käskymuodot. Konjugaatioihin liittyy usein myös äänteellisiä ilmiöitä, kuten vokaaliharmonia ja konsonanttivärähtely (konsonanttivaihtelu), jotka vaikuttavat rungon muotoon.

Konjugaatioille on suomen kielessä kyseisten luokkien yleisen organisoinnin tuottama allu or—parannettuna tutkimuksena. Konjugaatioille-terminiä käytetään kuvaamaan tätä järjestelmää tai sen piirteitä erityisesti, kun puhutaan monipuolisesta verbien taivuttamisesta ja niiden ominaisuuksista. Esimerkiksi ilmauksissa konjugaatioille ominaisia piirteitä tai konjugaatioille tarkoitettu kielioppi viitataan konjugaatioiden yleisiin piirteisiin ja oppimismateriaalien konteksteihin.

Käyttötarkoitus ja kielitieteellinen merkitys ovat pääasiassa opettavaisia: konjugaatioiden tunteminen auttaa ymmärtämään, miten verbi taivutetaan eri muodoissa ja miten äänne- ja muotorakenteet vaikuttavat säännöllisiin sekä epäsäännöllisiin muotoihin suomen kielessä.