konfederaatiosta

Konfederaatio on valtiosääntömuoto, jossa itsenäiset jäsenvaltiot liittoutuvat keskenään yhteisiä tarkoituksia varten, säilyttäen samalla suvereniteettinsa. Konfederaatiossa jäsenvaltiot luovuttavat valtaansa keskuselimelle hyvin rajallisesti, yleensä vain tietyillä, etukäteen määritellyillä aloilla, kuten ulkopolitiikassa tai puolustuksessa. Keskuselimellä ei yleensä ole suoraa valtaa yksittäisiin kansalaisiin, vaan se toimii jäsenvaltioiden kautta. Jäsenvaltiot voivat usein erota konfederaatiosta vapaasti.

Historiassa tunnettuja esimerkkejä konfederaatioista ovat Yhdysvaltojen konfederaatio (1781–1789) ja Sveitsin vanha konfederaatio (vuoteen 1848). Nämä olivat enemmänkin valtioiden liittoja kuin yhtenäisiä valtioita. Konfederaatio eroaa federaatiosta siinä, että federaatiossa valta jakautuu keskusvaltion ja osavaltioiden välillä siten, että keskusvaltiolla on suoraa valtaa kansalaisiin ja sen valta-asema on vahvempi. Federaatiossa osavaltiot eivät yleensä voi erota vapaasti.

Nykyään puhdasta konfederaatiota valtiosääntömuotona on harvassa. Joskus termiä käytetään kuvaamaan erityisen löyhiä kansainvälisiä järjestelyjä tai liittoja, joissa jäsenvaltioiden riippumattomuus korostuu. Konfederaation perusajatus on siis itsenäisyys ja yhteistyö ilman yhdistymistä yhdeksi valtioksi.